Tässäpä hän on. Pitkällisen pohdinnan ja haaveilun tulos.
Nallikallion Laulunlahja alias Rieha, 8-viikkoa
Rieha kotiutui eilen ja vaikuttaa aikasta hauskalta pakkaukselta. Kasvattajalla oli sen lisäksi vielä kaksi pentua ja Rieha oli minusta eniten ihmisten kimpussa, repi joka paikkaa, hyppi kohti naamaa, nuoli ja puri. Hyvin kuvaa myös se, että se onnistui sotkemaan itsensä pussilakanaan, eikä päässyt sieltä ulos ilman apuja. Riehuva ja ärisevä mytty vaan pyöri ja heti kun pääsi ulos niin ei ollut millänsäkään. Kun lähdettiin kasvattajilta se nukahti syliin parin kilometrin jälkeen. Puolessa välissä heräsi, käytiin pissalla ja neiti pomppi onnessaan ympäriinsä. Autossa jatkui tirsojen vetäminen tyytyväisenä. Eli oikeastaan ääntäkään ei päästänyt.
Kotiin tulessa meni n. minuutti ja Rieha rallatteli ympäriinsä ihan täysiä. Tempperamenttia ja vauhtia tuntuu löytyvän. Jos menet samalle tasolle Riehan kanssa niin saat hullun lailla pyörivän, hyppivän ja pomppivan kelpin kimppuusi. Välillä tulee ihania pusuja ja välillä tiukkaa hammasta. Vetoleikit kiinnostaa kovasti ja kaikki liikkuvat lelut saavat hurjat tappoloikat kimppuun. Kaikki pissat ja kakat on tulleet ulos ja tänä aamuna se vihjasi jo hätäänsä istumalla takaoven edessä. Aikasta fiksu penne.
Tänään Rieha tapasi myös Tuiken ja Viiman kotikotona. Vastaanotto ei ollut kaikista lämpimin, mutta reippaasti Rieha on vetänyt taas ihan uudessa paikassa uusien ihmisten ja nihkeiden isojen koirien keskellä. Tuike kiinnostaisi enemmän, ei ole kokonsa puolesta niin pelottava. Harmi vaan että Tuike on yhtä murinaa ja ärinää. Viima olisi jo vähän lämmennyt leikkimäänkin, mutta Rieha totesi sen olevan vielä liian jännää. Tuikelle Rieha sanoi jo takaisin, eli aikamoinen justiina siitä saattaapi tulla... Mutta eiköhän se siitä sutjaannut, Tuike oli yhtä murinaa ja ärinää silloin kun Viimakin saapui.
Pakko vielä sanoa muutama sana siitä miksi kelpie. Jo silloin kun olin ottamassa porokoiraa kelpie oli kovasti mielessä, mutta siinä vaiheessa se jostain syystä tuntui liian haastavalta. Se on kuitenkin kytenyt mielessä ja vaikka voisin porokoirankin ottaa ihan ongelmitta niin tällä kertaa päädyttiin aussien hörökorvaan. Ajankohta on nyt vähän haastava omien opiskelujen kannalta, mutta eiköhän me selvitä. Toiveissa olisi saada Riehasta mukava kaveri sekä agiin että tokoon, mutta nyt keskitytään vaan elämään.
Kommentit