Haapaniemessä. Tuike pääsi mukaan paikkamakuuseen mikä oli oikein hyvä juttu eilisen jälkeen.

Tuike

Paikkamakuu. Mentiin juoksuntarkastuksen kautta ja koirat laitettiin maahan vuoronperään, T oli hyvin kuulolla ja meni ekasta. Mentiin piiloon ja puolen minuutin jälkeen käytiin palkkaamassa, uudestaan piiloon ja minuutin jälkeen taas palkkaus, kolmannen kerran piiloon ja taas minuutti ja palkka. Otin homman videolle ja vähän T oli epäileväisen näköinen ekoissa makuissa. Piilo oli koirien sivulla joten päät kääntyivät tehokkaasti. T myös meinasi nousta heti istumaan kun tuli viereen eli siinä näkyi että oli enemmän tehoa kuin järkeä. Kolmannella makuulla se nousi seisomaan, eli teki saman kuin eilen. Onneksi nyt sain sen siitä kiinni ja kävin palauttamassa, sen jälkeen makasi tosi hyvin ja jopa paljon levollisemmin kuin ekoilla kerroilla. Ehkä se tuli taas selväksi että mitä tässä kuuluu tehdä. Rauhaa, rauhaa enemmän vaan peliin.

Isseksiämme touhuiltiin kaukkareita, meni oikein kivasti. Seuraaminen oli innokasta ja paikka säilyi ok.

Viima

Viima teki tänään todella hyvin. Mukana oli kyllä myös luvattoman paljon sikailua eli lähinnä haukkumista ja ohikulkijoiden kyttäilyä, mutta se oli hyvä sillä päästiin oikeasti puuttumaan tuohon. Otettiin siis tiukka linja ja niin myös pidetään tästä asti eteenpäinkin. Yhdessä vaiheessa V lähti kunnolla haukkumaan vahtihaukkua ohikulkijalle ja Hannan kanssa pidettiin kumpikin sellainen meteli että pikkuporokoira oli aika ihmeissään ja kovin kuuliaista sen jälkeen. Kyllä se taitaa vaan olla niin että prinsessapäivät on nyt ohitse ja kuvaan astuu kuri ja nuhde, koska se yksinkertaisesti vaan sikailee kun joku ei huvita tai joku on sen mielestä tärkeämpää. Vaatimisen jälkeen tietysti kehut ja sitten pidetään yhdessä kivaa ja oikeasti Viima teki tänään todella hyvällä fiiliksellä. Muistettava olisi vaan aina olla tiukkana eikä lähteä sen herkistelyesityksiin mukaan ollenkaan, se ei todellakaan tuosta kärsi mihinkään suuntaan, päinvastoin, nostaa vaan meininkiä.

Alkuun paikkamakuu Ramon-tollerin kanssa. Tässä tuli ekat haukut, kun olin piilossa, Hanna kielsi ja minä kielsin. Sen jälkeen menin taas piiloon, josta kävin näyttäytymässä useita kertoja ja Viima makasi nätisti. Selkeyttä vaan enemmän, haukkumalla ei saa minua tulemaan piilosta pois mutta sitä ei myöskään katsota läpi sormien.

Sitten mentiin hypylle. Alkuun treenitiin seuraavasti: hyppy, heti kehu ja palkka lentää, siitä kutsu suoraan luokse niin että varmasti hyppää takaisintullessakin. Otin tähän  suoraan sivulle tulon ja se oli Viimasta outo alkuun. Hanna antoi siihen hyviä apukeinoja, askeleella taaksepäin avitetaan koira sivulle käden sijaan. Mukavasti  alkoikin sujumaan ja Viima hyppäsi innoissaan. Tähän liitettiin sitten myös istuminen, josta menin palkkaamaan esteen yli. Toimi hyvin, mutta siitä sivulle tulossa meinasi olla alkuun sikailua, vaatimalla alkoi sujumaan.

Sitten katsottiin noutoa. Se on oikeasti ihan hellyyttävää miten innoissaan Viima on tuosta kapulasta, se hinkuaa sen perään, hyppii ja pomppii vasten kun haluaisi saada sen. Tehtiin muutamat heitot ja vauhtitreenit namikupille. Vauhtitreenissä muistettava vapauttaa koira ja antaa lupa kupille hyvissä ajoin, vielä kun laukkaa. Kuppi myös tarpeeksi pitkälle että vauhti säilyy. Tosi hyvin V kyllä laukkasi ja kantoi kapulaa lähestulkoon loppuun asti.

Viima on niin innoissaan kapulasta että myös saalistaa sitä tosi voimakkaasti tassuilla, tähän opeteltiin myös treeni, eli kapulan nätisti nostaminen. Koira viereen, kapula maahan metrin päähän koiraa siihen hetsaten, käsky noutaa, mutta samalla laitetaan jalka eteen niin että koira joutuu kiertämään kapulan taakse nostaakseen. Heti kun nostaa niin palkka samantien eli saa tiputtaa. Tämä alkoi sujumaan aika kivasti ja V tajusi idean kiertämisestä. Muistettava vaan tehdä tätä vaan kun into on ylimmillään ja nälkäisenä että into säilyy.

Sitten tehtiin puun kiertoja. Siihen voi sitten yhdistää pysähdyksiä luoksetuloa varten tai vaikka kapulan pitoa, koska silloin ei luultavasti mällää. Kivasti Viima alkoi tekemään (ollaan vähän tätä tehtykin) ja keksittiin siihen vielä että takaisin tullessa Viima tulee vielä mun jalkojen välistä niin liike jatkuu helposti. Mutta tämä on sellainen hauskuutusliike, jolla saa vauhtia ja siihen voi mahdollisesti yhdistää muita juttuja.

Luoksetulo tehtiin pitkällä matkalla, tarkoituksena kunnon vauhti ja siitä suoraan loppupalkalle. Viima tuli ihan täysiä, tosi hieno! Ainoa vaan että loppupalkkakippo oli vähän vaikeasti havaittava minun takana ja sitä piti vähän etsiä. Pikkaisen V oli odotellessa kuulemma sen näköinen että meinasi varastaa eli tähän hämäystreeniä, mennään, mutta ei kutsutakkaan, käydään vaan palkkaamassa.

Loppuun katsottiin vielä namipalkkausleikkiä, koiralle heitellään nameja edestakaisin, siinä saa juosta ja leikkiä vaikka ei lelua olisikaan.