Eilinen päiväryhmän agility oli taas jotain ihan järkyttävää. Vesa ja Tuike olivat mukana (ja Tuike muuten oli jo ihan sitä mieltä että olisi aivan valmis agiliitelemään, meni ihan psykoosiin kun tajusi mihin tullaan...). Viima oli alkutreeneistä ihan innoissaan, eikä radasta tullut mitään kun se lähti niin nopeasti ja olin auttamattomasti myöhässä ohjauksen kanssa. Siinä vaiheessa se sitten omatoimisesti juoksi Vesan ja Tuiken luokse hyppimään, haukkumaan ja heiluttamaan häntää. No, saatiin kyllä tehtyä rataakin, yhdessä vaiheessa jopa kolmanneksi viimeiselle esteelle saakka, mutta sitten meni niin hillittömäksi karkailuksi että ei tullut mitään.

Päätettiin kokeilla laittaa Vesa ohjaksiin kun Viima oli koko ajan menossa sen luokse ja ihan innoissaan. Ja itse asiassa Viima teki Vesan kanssa huomattavasti paremmin ja iloisemmin kuin minun kanssani koko treeneissä. Hieman vaikeuksia tuotti tietysti se että Vesa ei osaa agilityohjauksen kiemuroita, kun ei tietenkään ole niitä koskaan opetellut. Ja Viima oli vähän ihmeissään että kumman kanssa tässä nyt pitää tehdä ja kävi aina välillä patsastelemassa minun luonani häntä heiluen. Mutta uskoisin kun Viima tottuisi ja Vesa oppisi perusohjauksen niin niistä voisi tulla ihan hyväkin pari, ainakaan Viima ei tuntunut menevän Vesan kanssa kertaakaan rauhoittelevaksi ja ahdistuneeksi, mitä taas tekee mun kanssa. Katsellaan onnistuisiko tämä jatkossakin, itse voisin vaan toimia koutsina Silmänisku. Tai sitten meiltä jää koko agility ja keskitytään vaan muihin hommiin, tuntuu että tällä ohjaajalla ei enää sipuli riitä tähän hommaan.