Päästiin aloittamaan radalla, joka näytti tältä:

Eli tänään oli ideana sivusuunnassa irtoaminen, viime kerran itsenäistä treeniä mukaillen. Radalla oli pari aika ihanaa putkiansaa (5- ja 7-putki suoraan peräkkäin kahteen suuntaan), joissa tiesin että saa Tuiken kanssa olla tarkkana.

Tuikkusella oli alkuun vähän nuuskimisongelmaa, sain ihan tosissaan kieltää kun kaivoi nenällään namia maasta lähdössä joka välissä. Sen jälkeen homma lähtikin hyvin käyntiin. Alun neliö toimi hyvin kunhan pidin selän suorana. Tuike irtosi hyvin 2-hypylle ja siinä jäi itselle hyvin aikaa liikkua ottamaan koira vastaan 3-hypylle. Takaakierto 4-hypylle sujui ongelmitta ja Tuike irtosi putkeen upeasti.

4-putkesta olikin sitten ansapaikka edessä olevan putken takia. Mietittiin siihen ohjauskuvioksi sellainen että kun koira irtoaa hyvin putkeen niin itse liikutaankin pussin oikeaa puolta ja ihan pujottelun kohdille, jonne mentiin vastaanottamaan koira selkä pujotteluun päin. Selkää kääntämällä saadaan koiralle selkeä menosuunta itseä kohti, eikä suoraan eteenpäin, mikä tapahtuisi jos vaan juostaisiin suoraan pujottelulle. Ekalla kerralla Tuike paineli silti suoraan edessä olleeseen putkeen ja todettiin sen tarvitsevan vähän lisäkäskyjä, koska putket vaan kertakaikkisesti vetää sen puoleensa. Eli selän kääntämisen lisänä mainitsin koiran nimen ennen kuin se meni ekaan putkeen, sillä saadaan huomio vähän itseä kohti ennen kuin se on bongannut edessä olevan putken. Sen jälkeen sujuikin ja sain vietyä koiran hyvin jopa pujotteluun.

Pujottelun tein oikealta puolelta ohjaten ja siinä tuli toinen kohta mitä piti vähän treenata, eli irtoaminen putkeen. Kunhan sain ohjauksen kasaan niin hyvin lähti 7-putkeenkin. Sieltä ulos tullessa oli edessä taas putkiansa, mikä piti selvittää taas selkää kääntämällä. Ekalla kierroksessa T meinasi painaa putkiansaan, mutta sain sen kääntymään juuri putken suulla täällä-huudoilla. Todettiin että parempi olisi saada homma toimimaan ilman ylimääräistä huutoa ja seuraavalla kerralla pysähdyin odottamaan koiraa putken jälkeen selkä pussille. Ja johan Tuike kääntyi ja loppusuoralla saikin painella ihan täysiä. Suhteellisen haastava rata, Tuike kyllä irtoaa tosi hyvin sivusuunnassakin, mutta nuo putket vaan vetää sitä puoleensa niin kovasti.

Itsenäisesti tehtiin toinen radanpätkä:

Tähän sain aikan mukavan sujuvan ohjauksen valssien kanssa. Valsseja tuli 3-, 5-, 6- ja 7-hyppyjen jälkeen. Itsellä säilyy vauhti koko ajan ja koira liikkuu täpäkästi mukana.

Keinukuuriakin tehtiin ja se sujui oikein hyvin. Rämäyttely menee jo todella kivasti. Tehtiin pari kertaa avustajan kanssa myös ylös kiipeämistä ja aika reippaasti tuli. Ne viimeiset 20 senttiä on edelleen jännimmät, mutta sinne asti tuli aika kivasti.