Hannan treenit Mattilanniemen nurtsilla. Onneksi sentään treeneistä tulee hyvä fiilis (toisaalta se on ongelmakin jos treeneissä aina kaikki sujuu ja kokeessa ei). Treenipaikka oli häiriön kannalta erinomainen, treenattiin varmaan Jyväskylän vilkkaimman ulkoilureitin vieressä, takana olevalla nurmella treenasi joku jalkapallojoukkue jne. Rullaluistelijahäiriö oli parasta, niistä Tuike ei tykkää, mutta teki koko treenin hommia ihan täysiä ja häiriöistä välittämättä.

Aloitettiin heti paikkamakuulla Humppa-bc:n kanssa. Kolme minuuttia piilossa. Ei mitään ongelmia, varma ja hyvä makuu. Pikkaisen teputti etutassuja kun tulin takaisin, siihen voi kiinnittää huomiota ja mennä luokse vasta kun on ihan rauhassa.

Luoksetulo tehtiin ihan kävelytien viertä, pitkä luoksetulo suoraan sivulle. Tuike tuli aivan täysiä, ihan pikaisesti vilkaisi juuri ohi mennyttä rullaluistelijaa, mutta vauhti ei hidastunut pätkääkään. Sivulletulo oli nätti.

Siitä suoraan ruutuun, lätkänä toimi Hannan Nanan metallinen Voittaja-mitali, hyvin toimi sekin. Ensin pari lähetystä lyhyeltä matkalta, ekalla meni suoraan maahan, mutta uusinassa hieno seiso ja varma lätkä. Sitten lähetys kisamatkasta, erinomainen, loistava vauhti ja seiso!! Sitten tehtiin yksi evl:n tyylinen lähetys merkiltä, tässä jäi nuuskimaan ennen ruutua, sen jälkeen meni reippaasti keskelle seisomaan, mutta koska ei ihan mennyt niin kuin piti niin uusittiin. Viimeinen oli taas aivan loistava, mikä iloinen ja pätevä pieni koira!

Hyppynouto. Tunnarikapulalla kun oma kapula jäi kyydistä. Ekalla kerralla T hömpötteli jotain agijuttuja, kiersi esteen ja hyppäsi minua kohti ja siitä taas esteen kiertäen hakemaan kapulaa. Uusintayritys ja parempi heitto/käskyt niin oli ihan loistava, kaksi toistoa, lähes kympin liikkeitä.

Loppuun metallinouto. Ei olla pitkään aikaan tehty ja ekalla heitolla vähän mietti ennen kuin otti suuhun, kantoi hassusti ja laippa tökkäsi silmään jolloin pudotti, mutta nosti nopsaan ja toi reippaasti. Annoin sen kanniskella kapulaa vähän aikaa ja siitä uusi yritys, jolloin toi reippaasti yhdellä kerralla ja laukaten perille asti. Tehtiin niin että puolessa välissä käänsin selän ja menin kyykkyyn ja T sai tulla hakemaan palkan siitä. Pikkaisen muistuttelua, mutta sitten toimi hienosti.

Loppuun pohdittiin meidän kokeita, katsotaan saadaanko jotain ideoita aikaiseksi, huomenna taas treenataan. Nyt oli kyllä niin iloinen, reipas ja keskittyvä pikkukoira, ettei tosikaan. Hyvä treeni, parempi mieli!!