Meidän hieno hylkäys-suora jatkui myös tänään. Kaksi starttia, ekan tuomaroi Asko Jokinen ja toisen Sisko Pulkkinen. Päivä lähti hyvin käyntiin kun ensinnäkin heräsin aamulla kauhean kurkkukivun kanssa, siitä oli mukava lähteä pihalle juoksentelemaan. Kisapaikalle saavuttuamme kävi ilmi että meidät oli laitettu jostain syystä 1-luokkaan, joten meidän nimiä ei löytynyt kakkosten listalta ollenkaan. Ei siinä mitään, saatiin kuitenkin numerot ja samalla sanottiin että olemme kummallakin radalla viimeisiä koska ollaan vähän kuin "ylimääräisiä".

Ekan radan rataantutustuminen alkoi. Mie opiskelen rataa rauhassa, aika loppuu, lompsin pois täysin kiireettä ja yhtäkkiä tulee kuulutus että luokan aloittavat Riikka Närä ja Tuike. Mulla on koira autossa ihan toisessa päässä aluetta, olin todellakin ihan valmistautunut siihen että aikaa lämmittelyyn ja virittelyyn on riittämiin. No eikun täysiä juoksemaan autolle, koiraa ulos häkistä ja juosten takaisin radalle. Itse olin jo ihan hengästynyt ja suoraan autosta repäisty Tuike niin täynnä virtaa ettei todellista. En kerinnyt sitä yhtään leikittää tai vedättää nameilla ja senhän kyllä huomasi. Vauhtia riitti, mutta se ei kohdistunut mihinkään järkevään. Ensinnäkin lähdöstä ei tullut mitään, Tuike nousi parikin kertaa ja oli jo menossa ekalle hypylle vaikka olin itse vielä vieressä, sen lisäksi hakkui ja oli muutenkin ihan sinkona. Ekalta puomilta tuli kielto kun neiti juoksi ohi ja sen jälkeen heti hylkäys kun T paineli putken suulle kun piti kaartaa muurille. Sen jälkeen tuli ihan hyvä pätkä (ajattelin viedä jonkin matkaa) vauhtia riitti, mutta sitten T kävi haukkumassa tuomaria ja haahuili muutenkin piiitkiä kierroksia, joten jatkettiin suoraan loppusuoralle joka mentiinkin ihan täysiä. Mutta ei hyvä aloitus tuollainen, kumpikin oli ihan pasmat sekaisin. Vähän kun olisin saanut koiran paremmin haltuun ennen radalle menoa niin tuolla vauhdilla ja virralla olisi saattanut tulla ihan hyviäkin tuloksia. Tuon jälkeen kävin vielä pari kertaa varmistamassa että ollaanhan varmasti tokalla radalla viimeisiä kuten sanottiin...

Toka rata. Keinu kolmas este, T menee ohi, tekee totaalisen stopin, ei suostu tulemaan lähellekkään keinua. Jätin homman siihen, koira kainaloon ja pois radalta. Taas tuli vähän lyhyt reissu (mutta ehkä kokemuksia :D?).

Eka rata harmitti kyllä, en tykkä yhtään tuollaisesta riehumisesta ja kieltämättä oikeasti ketutti kun ensin sanotaan toista ja sitten tehdään toista. Mutta onneksi tämä ei ole vakavaa, oli kiva katsella muiden ratoja vaikka ilma olikin vähän turhan lämpöinen meidän makuun.