Parin päivän vapaa ja Veskulle talviloma, joten suunnattiin maaseudun rauhaan eli mökille Vesannolle. Kirpakka pakkassää, huurteiset pellot ja puoliksi jäätynyt järvi, kyllä maalla on vaan mukavaa! Lisämukavuutta tuo tietysti lämmin tupa ja kaikenlisäksi vielä mokkulalla toimiva netti, elämä siis hymyilee.

Koirat on yllättäen taas juosseet ja riehuneet sydämensä kyllyydestä, joka kerta kun pääsevät ulos ovesta niin vetävät hullut hepulit ja riehuvat keskenään. Viima-rohkelikko on vähän liiankin innoissaan jäätyneestä järvestä ja painelisi vaikka kuinka pitkälle, harmi vaan ettei se jää ole vielä ihan hirmuisen kestävää siellä ulapalla. Tylsä omistaja huutelee siis aina neidin retkiltään takaisin. Pelloilla on myös hyvä juosta, valitettavasti niiltä löytyy aina myös hyviä hajustuspaikkoja eli Viima on saanut jo yhden saunareissun kera shampoopesun. Muutenhan se viihtyy saunassa ihan itsekseenkin.

Tänään sitten pikkaisen treenattiinkin. Viiman kanssa avo-juttuja. Seuraamista imutuksella, tosi innokasta ja nättiä. Kaukot pelaa myös todella hyvin, pisimmillään otettiin 10 metristä. Luoksetulossa tehtiin pari stoppia ja sitten läpijuoksuja, hyvin pelasi sekin. Hyppyä ei ollakaan juuri avon mukaan tehty, eli testattiin sitäkin. Viima hyppää tosi herkästi ihan kiinni hyppyyn ja vielä tosi paljon oikealle, mikä vaikeuttaa takaisin hyppäämistä. Pitää vahvistaa paikkaa namia heittämällä kauemmas ja keskelle. Kun paikka oli kunnossa, niin takaisinhyppy pelasi hienosti.

Tuiken kanssa tehtiin seuraamista, eli askelsiirtymiä eri suuntiin, pelasi hyvin. Kaukoja ollaan jankattu taas, välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Se on jotenkin niin fiiliksestä kiinni, malttaako pysyä paikallaan seisomisessa vaiko ei. Nyt sentään istumiset ja maahanmenot pelasi hyvin, sillä oli yksi päivä totaalinen shut down niiden kanssa, eikä tehnyt mitään. Takapalkan kanssa fiiliksen vaan pitäisi olla juuri oikea, sen kanssa on niin herkästi ihan liian levoton, jolloin tulee liikettä.

Lisäksi väsättiin pihalle kolme hyppyä rinnakkain, niissä vedettiin erilaisia hyppy- ja ohjaustreenejä kummankin kanssa. Eli välistävetoja, takaakiertoja ja niiden eri yhdistelmiä. Viima oli tosi pätevä, tuntui että luki ohjausta ihan älyttömän hyvin ja meni väärälle esteelle ehkä kerran tai kaksi. Intoa riitti myös, eikä sen mielestä yleensä niin tylsät hypyt laskeneet fiilistä ollenkaan. Hieno! Vesa ja Tuike pyörittelivät myös ja hyvin alkoi heilläkin luonnistumaan. Tuike osaavampana ennakoi enemmän menoa ja tulkitsee ihan pienetkin eleet, eli sen kanssa on siinä mielessä haastavampaa. Ja onhan se pienempi ja tekee kymmenen pyörähdystä siinä missä Viima viisi. Mutta kivasti alkoi heilläkin luonnistumaan. Katselin nyt ihan tahallaan ihan vieressä, mutta nyt ei Tuike ottanut minusta kyllä ollenkaan häiriötä.

Sellaista pientä siis, ei pääse mökkihöperöitymään!