Laiska jäljentekijä täällä ilmottautuu... Olen ollut pari päivää kipeänä ja tänään sitten piti kehittää koirille jotain kivaa tekemistä, joten lähdetiin vähän metsään ja Vesku tallasi Viimalle samalla reissulla jäljen. Jäljelle tuli pituutta reilu 100 metriä, suht vaihtelevassa maastossa (ylämäkeä, kiviä, märkiä kohtia jne.). Kulmia ei otettu, mutta pientä kiemurtelua siellä kyllä tuli. Jälki vanheni reilun puoli tuntia ja tällä kertaa laitettiin jäljelle Viiman lempileluja kolme kappaletta.

Käytiin lenkillä ja Vesa kävi laittamassa Tuiken autoon odottamaan, Viima oli jo silloin ihan täpinöissään että jotain tapahtuu. Höpöttelin sille jäljestä ja etsimisestä ja neiti oli ihan intopiukkana. Otin aloituksen hieman janaa mielessä pitäen, jälki lähti siis metsäpolulta ja annoin Viiman vapaasti etsiä aloituksen reilun parin metrin päästä ennen jälkeä. Käskyn kuulleessaan se lähti tosi hyvin etsimään ja löysi saman tien. Alussa oli pari nakkia, mutta ei syönyt niitä, jatkoi vaan päättäväisesti matkaa. Työskenteli tosi hyvin, kerran piti nostaa pää maasta ja käydä katsomassa mitä perässä kävellyt Vesku piti käsissään (jälkimerkkejä) ja sen jälkeen jatkoi matkaa yhtä innokkaasti. Eka lelu löytyi helposti, siitä Viima ei tosin ollut kovin kiinnostunut, se oli leluista huonoin ja jälki itsessään oli paljon kivempi. Ekan lelun jälkeen tuli yksi aika paha paikka, märkä, soinen kohta ja siinä piti vähän aikaa pyöriä että jälki taas tarttui nenään. Siitä loppumatka menikin tosi upeasti, toinen lelu oli ihana vinkuluu ja se nousi jopa suuhun ja aiheutti villit hännänheilutukset. Sen jälkeen vähän piti miettiä että jatkaako matkaa kun lelu meni kehujen jälkeen taskuun, mutta jälki veti kyllä hyvin taas puoleensa. Loppupalkka leluineen löytyi hyvin ja söi nakit kädestä ja maasta häntä heiluen. Olisi vielä halunnut jatkaa etsimistä Veskun paluujälkiä myöten, mutta annoin vinkuluun leikittäväksi niin unohtui.

Tosi hyvä pätkä, Vesa jäljen ensikertalaisena oli ihan ihmeissään että miten Viima löysikin sen jäljen :). Selkeästi saa tehdä pitkää jälkeä, työskenteli vaan intensiivisemmin mitä pidemmälle mentiin. Lelut jäljellä olivat selkeästi hyvä juttu, pitää vaan muistaa tuo vinkuluun ihanuus ja laittaa se vaikka loppupalkaksi. Hieno pieni Viipsutin-jälkikoira :)!