Viimalle jälki metsään, vanheni tokotreenien ajan eli reilun tunnin nameja ei jäljellä yhtään, lopussa namipussi. Jälki oli suora n. 150m, kivisessä ja risuisessa maastossa.

Alku otettiin janamaisesti ja löysi jäljen ihan loistavasti. Tiesi muutenkin mitä tultiin tekemään ja oli ihan intopiukkana. Alkuun hieman rynnimistä, mutta rauhoittui sitten todella hienosti ja jäljesti intensiivisesti. Yhdessä vaiheessa jälki meni hieman hukkaan (saattoi saada hajun minun poistulojäljistä?), mutta kiersi pienen ympyrän takaisin päin ja nosti jäljen upeasti uudestaan. Loppu oli ihan loistava. Lopussa oli namipussi ja kyllä muuten maistui (tuo koira on ollut nyt ihan uskomattoman nälkäinen, oisiko edelleen niitä valeraskausoireita) ja vitsit että oli tyytyväinen koira. Syöttelin sille nameja koko matkan autolle ja voi että pylly heilui ja naama loisti pikkuporolla!

Tehtiin auton luona vielä vähän seuraamista ja luoksetuloa, vire oli loistava ja tuli hienot liikkeet. Kyllä jälki onkin Viiman mieleen, vielä kun jaksaisi useammin tallata...