Rieha on ollut tämän viikon yksin kotona pidempiä aikoja kuin aiemmin ja hienosti se on sen handlannut. Isä on hakenut vanhempia koiria lenkille Laukaaseen ja samalla päästänyt Riehan ulos. Välillä se on päässyt mukaan, mutta välillä jäänyt siis yksin kotiin. Se on ollut rajattuna kylppäriin, jossa sen häkki on oviaukossa. Hienosti se häkkiinsä aamuisin rauhoittuu luun kanssa, vaikka muuten aamuisin meno on aika mahdotonta. Heti jos yksikään kenkä jää näkyville niin R juoksee sen kanssa rallia ympäri kämppää. Riehahan siis rrrrrrrakastaa kenkiä, mitä isompi koko, niin sitä parempi vastus pikkukelpille! Reput on myös kivoja ja niissä pätee sama juttu, mitä enemmän kamaa niin sitä parempi vastus. Takkejakin se on koittanut pari kertaa repiä alas naulakosta, mutta niistä ei selkeästi ole tarpeeksi vastusta kun se on unohtunut. Ärsyttämishaukun se on nyt keksinyt ja varsinkin Tuikkeelle se tykkäisi räkyttää, jos se ei päästä Riehaa johonkin. Tämä ei ole aamuisin naapurisovun kannalta paras juttu. Mutta siis, yksinolo tuntuu sujuvan ongelmitta ja Rieha on ihan uninen kun olen tullut kotiin. Sisäsiisteys on edelleen hienolla mallilla. Koko viikkoon ei ole tehnyt sisälle kuin yhden pissan. Ei pahemmin 13-viikkoiselta ;).

Aamulenkitykset on sujuneet yllättävän hyvin kolmen koiran kanssa pimeässä metsässä. Otsalampusta on kyllä kovasti hyötyä niillä reissuilla. Olen pitänyt pimeässä vaan pentua irti ja isoja koiria hihnassa (tai ainakin Viimaa), ihan vaan varmuuden vuoksi, että kerkeän handlata paremmin yllättävät tilanteet. Pyöräteilläkin pystyy aika hyvin menemään hiljaisina aamuina, vaikka Rieha onkin koko ajan solmussa isojen koirien hihnoissa. Lähellä menee kyll kiva leveä polku peltoaukella, jossa kaikki voi päästää irti juoksemaan vaikka onkin hämärää. Riehan pyörätiekävelyä hieman haittaa se, että se on nyt kehittänyt pienoista kiinnostusta autoihin ja pyöräilijöihin, jotka aiemmin ohitettiin hienosti. Paimennusefekti selkeästi nostaa päätään, kun katse lukittuu ja asento madaltuu ja perään olisi kiva singota. Tänään otettiin sitten kunnon lenkki tien varressa ja opeteltiin autoista luopumista, toivottavasti saadaan tuo tapa heti kitkettyä pois.

Tänään Rieha pääsi riehumaan käyttölinjaisen cockerin Ninjan kanssa. Meno oli aika hurjaa, mutta eipä se näyttänyt Riehaa haittavaan pätkääkään. Päinvastoin, hampaat napsui aikamoiseen tahtiin ja Ninjan korva todettiin erinomaiseksi repimisleluksi. Ihanaa, että penne oli kerrankin väsytetty kunnolla illaksi. Päivälenkillä Rieha tapasi myös ison mustan nöffin, joka oli alkuun aika jännä, mutta lopulta kuitenkin aika kiva. Mukava saada aina kivoja koirakontakteja. Muuten koirat ohitellaan lenkilläkin aika hyvin, ne on ennemminkin ne ihmiset, mitkä aiheuttaa kiskontahepuleita. Ja lähelle päästessään Riehan antaa ihmisille kunnon pusuttelupomppuhepulit.