Lähdettiin Raisan ja Tuiren sekä porkkistiimin kanssa tekemään jälkeä ja juoksuttamaan koiria. Viimeisiä hetkiä Viimallekin riekkua Jyväskylässä Hedda-serkun kanssa, heidän poppoonsa muuttaa Tampereelle tämän kuun loppuun mennessä. Ikävä tulee varmasti leikki- ja lenkkikaveria, törmäillään kuitenkin jatkossakin. Tampesterissahan on mukavasti kaikenlaista koiratapahtumaa, nyt löytyy varmaan toivottavasti kahvittelupaikka ;).

Päivän jälki tehtiin Ristikiven kangasmetsään. Viimalle reilu 150 metriä, neljä keppiä. Tämä oli nyt eka kerta kun kepit oli metsässä, helpotin hieman niin että ekan kepin alla oli nampikippo, samoin viimeisen. Kaksi keskimmäistä olivat kuitenkin ihan pelkkiä keppejä. Jälki vanheni tunnin verran ja sillä aikaa porokoirapoppoo riehui sydämensä kyllyydestä.

Viima lähti jäljelle hyvin, hieman oli kiskontaa mutta eteni kuitenkin ok. Ihan samanlaista riekuntaa ei kuitenkaan ollut kuin viime aikoina on ollut, varmasti edeltävä riekunta vaikutti asiaan. Eka keppi löytyi hyvin, hieman vihjasin maahanmenosta vaikka selkeästi kyllä pysähtyi ja rekisteröi kepin. Ei suostunut syömään maksalaatikkoa kiposta vaan halusi mielummin jatkaa jäljestystä. Toka keppi löytyi myös ok, ilmaisi puoliksi maahanmenemällä, pyysin kuitenkin maahan asti, tässäkään ei halunnut syödä palkkaa, jonka nyt annoin siis taskusta. Toisen ja kolmannen kepin välissä meni polku jäljen poikki ja sitä piti hieman tarkistaa että mikäs tämä on, mutta sen jälkeen lähti hyvin taas jäljelle. Kolmannella kepillä taas istumisen ja maahanmenon välimuoto, itse keppi löytyi kyllä hyvin. Nyt söi myös palkan mielellään. Viimeisellä meni jo paremmin maahan, maasto oli siinä varman vähän tasaisempaa.

Hyvin tuntuivat kepit löytyvän metsästäkin, namipurkit keppien alla olivat käytännössä turhia. Ilmaisua pitää nyt vähän miettiä, selkeästi maahanmeno metsässä ei ollut Viiman mieleen niin kovasti, maasto oli epätasaista ja märkää, millä varmaan oli osuutta asiaan. Jännä oli että ruoka ei maistunut jäljen alussa, itse jälki oli selkeästi palkitsevampi ja vaati sinne pääsyä. Vasta sitten loppuvaiheessa alkoi jo ruoka maistumaan, ehkä siinä vaiheessa oli jo vähän joutunut rauhoittumaan jne. Mutta hyvä suoritus, meni rauhallisesti ja varmasti varsinkin loppua kohden.