Tänään startattiin kaksi kertaa Laukaan agikisoissa. Tuloksena kaksi kertaa hylkäys. Eka rata oli jostain kohden jopa ok ja Tuike teki hienon keinun, tosin luultavasti vain sen takia että luuli sitä puomiksi, eli käytännössä se oli ihan puhdas vahinko. Sekään ei auttanut, koska ohjaajan meni pasmat niin sekaisin, että ohjauskuviot unohtui ja koira karkasi putkeen. Toinen rata sitten. Päästiin kaksi estettä, kolmantena oli vuorossa puomi. Epävarmuus ja keinukammo tuli esiin ja näki kuinka se mietti mitä tehdä. Ratkaisuna oli sitten mennä haukkumaan tuomarille. Sain sen sieltä karjuttua pois ja puomille, ylösnousu oli todella epävarma, mutta sen jälkeen paineli hyvin. Sitten tämäkin rata kosahti putkeen. Ajattelin että lähdetään pois puomin kautta, mutta Tuike ei taaskaan suostunut tulemaan sille ja muutenkaan ei kuunnellut yhtään. Hävettää myöntää, mutta hermo meni kyllä ihan totaalisesti ja koira ihan varmasti sen huomasi. Tosin sen käytös oli kyllä aika sikamaista, erityisesti tuo tuomarille haukkuminen, mutta toisaalta sekin oli ihan puhtaasti Tuiken epävarmuutta keinun takia eli käytännössä ihan oma vikani, kun ei olla treenattu.

Kokonaisuutena tästä päivästä niin huono fiilis, ettei todellista. Kun ei pysty treenaamaan niin ei sitä kannata kisatakaan. Voisikin kaiken sovittaa yhteen vähän paremmin. Valitettavaa on että keinukammo vaatisi niin paljon töitä ja siihen ei viikonloput riitä. Koirassa on potkua edetä ja harmittahan se, että on asettanut jotain tavoitteita, mutta ne ei ota toteutuakseen. Hermostuksissaan on helppo syyttää koiraa, mutta huono ohjaajahan se kaiken tekee, valitettavasti. Pahinta on tietysti se että koira tykkää lajista, mutta onko sitä mitään järkeä treenata huvikseen ja silloin tällöin, sekin syö sitä vähää aikaa mitä meillä on mahdollista treenata mitään muuta. Eli ei kovin maataylentävät fiilikset ja sitä mitä tehdään agin kanssa tulevaisuudessa saa kyllä miettiä tosi tarkkaan... Tai sitten me vaan sisuunnutaan ja vedetään agia joka mahdollisessa välissä.