Tuike aloitteli ihan koko porukasta:

Ruutu: Koitin saada sen viime kerran katastrofin pois mielestä ja aloiteltiin lyhyeltä matkalla paikan hakemisella. Palkka lensi vuorotellen joko seisomisesta tai maahanmenosta ja Tuike tykkäsi. Ajattelin, että sitten oltiin valmiita ottamaan täydestä matkasta. T bongasi ruudun hienosti, mutta teki ihan saman kuin viimeksikin, eli jäi nuuskimaan matkalle. Onneksi tässä vaiheessa treenikaverit sanoivat, että sille täytyy nyt vaan helpottaa tuota, enkä jäänyt kiristelemään lähetyksen kanssa. Vein ruutuun namialustan ja johan taas kulki. Sitten jätin ruutuun pelkän alustan ja otettiin kisamainen suoritus. Muuten tosi hieno, mutta maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä.  Se on nyt siis alettava helpottamaan ruutua vähäksi aikaa. Joko se on tuolla maneesissa kerännyt siihen sen verran painetta, että alkaa nuuskimaan, tai sitten se on siitä vaan nyt tylsä liike. Ihan totta on kyllä se, mitä treenikaverit sanoivat, kovistelu ei siihen auta.

Hyppynouto: Oikein pätevä vauhti, mutta perusasentoa alkoi mallailemaan n. metriä ennen minua, jääden siis ihan liian kauas. Tuntui että katsoi liikkuroinutta ihmistä ja sen takia unohti ihan mitä piti tehdä. Pikkuhiontaa siis.

Liikkeestä istuminen: Ok seuruu ja nopea istu, ihan hinasen vinoon. Ihan nätti siis. Kuulemma oli mennyt aika epäpuhtaalla liikkeellä ennen istumista... saa nähdä mikä on ortopedin tuomio ensi viikolla.

Paikkamakuu: Kolmen muun koirakon kanssa. Tosi hyvä, varma ja valpas!! Ihanaa että lähdön häsäämiset on nyt tuntuneet jääneen pois.

Kaukot: Olin tosi tyytyväinen näihin, Tuike oikeasti ajatteli välillä mitä tehdää, eikä häsännyt. Se teki tosi hienoja ja puhtaita siirtymiä ja malttoi odottaa. Sillähän on hyvin herkästi ongelmana myös se, että vaihtaa asennon itsekseen, kun ei malta odottaa palkkaa/kehuja.

Seuraaminen: Otettiin pidempää pätkää loppupalkalla. Ja into oli ihana, kontakti pysyi ja paikkakin oli suurimmaksi osaksi ihan ok.

Rieha pääsi sitten pentutottistelemaan. Sillä näkyy vähän vissiin mörköikä, kun pimeässä vastaan tullut sakemanni olisi pitänyt haukkua kaikki karvat pystyssä. Pöh, sanon minä ja kyllä se pentukin sen nopeasti unohti ja pystyi hienosti pitämään kontaktia sakemannin vieressäkin.

Sivut&seuruut: Hieman oli virtaa ja keskittyminen oli sellaista sekunnin sadasosan kestävää. Mutta kyllä se tietää mitä pitää tehdä, eiköhän se kestoki tule pikkuhiljaa. Ehkä muutenkin ei niin järkevää ottaa ensiksi pikkuhiontaa, kun into valtaisa.

Ruutu: No tämä oli taas aivan maailman siisteintä. Alkuun naksuttelin vaan lyhyellä matkalla oikeasta paikasta ja hienostihan se sinne loikki. Loppuun otettiin yksi lähetys, lelun ollessa valmiina ruudussa. Tosi hyvä tämäkin. Eikä keilattu yhtään ruutumerkkiä koko treenin aikana! Ja tähän vauhdikkaampaan menoon jaksoi keskittyä todella hyvin ja pystyin pitämään ongelmitta irti vaikka hallissa treenasi pari muutakin koirakkoa.

Luoksetulo: Avustaja piti kiinni, minä juoksin karkuun ja narupallo ilmiintyi taas jalkojen välistä. Ihanasti tulee ihan täysiä, vaikka narupallo on piilossa ja itse seison asennossa.