Käytiin Tuikkusen kanssa juoksemassa kaksi rataa Maaningalla. Turha reissu mutta tulipahan tehtyä :D, kumpikin oli ihan totaalisen pihalla touhusta ja se kyllä näkyi. Eka rata lähti hyvin ja vauhdikkaasti käyntiin, hylky tuli kun pujottelun takana oli putki ja T kävi siellä kääntymässä pujottelun sijaan. Taitaa nyt nuo putket koitua meidän kohtaloksi... Toisella radalla oli suht haastava alku, joka kuitenkin selvitettiin ja päästiin ok pujottelulle (taisi olla 6. este). Siinä sitten jätin koiran vähän yksin ja T kerkesi huomata reunalla seisoneen Äijän ja pujottelu piti jättää hetkeksi kesken ja pysähtyä haukkumaan. No, sain sen kuitenkin pujottelemaan loppuun saakka, mutta olin sitten itse jo niin sekaisin etten edes muistanut mihin olisi pitänyt jatkaa, joten homma jäi siihen, kun eipä siinä oikein fiilistä ollut. Harmitti kyllä vietävästi, muuten tämä rata olisi ollut ihan meille sopiva, ei keinua, paljon putkia, eikä radalla ollut pöytäkään olisi tuottanut vaikeuksia. Mutta tällästä tää on, keskittyminen ei ole kohdillaan niin mikään ei pelaa.