Valorinteellä kera Raisan ja Narun ja Jannen ja Ipin. Käveltiin paikalle ja toinen koirista sai odottaa kentän reunalla puussa kiinni. Viima oli niin hienosti, jätin sille namikupin "vartioitavaksi" ja sai sen palkaksi odottelusta. Alkuun haukahti pari kertaa, mutta sitten makasi tai istui hienosti.

Tuike teki eka:

Seuraaminen. T oli aika kuumissaan ja ihan ei ollut paras keskittyminen, enkä ollut tekemiseen ihan älyttömän tyytyväinen. Koitti edistää herkästi. Toisaalta lähdin kyllä itse taas helposti harppomaan milloin se paikka irtoaa myös koiralla.

Liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Kumpikin ok, ei ongelmia.

Luoksetulo. Hyvin lähti laukalla ja ok pysähdys. Hieman ennakoi sivulle tuloa eli kun vedin henkeä niin lähti jo liikkeelle. Sivulle tulo oli aivan surkea, jäi metrin päähän vinoon tuijottamaan mua naamaan. Otettiin sivulletuloja sitten erikseen, jotenkin tässäkin oli keskittyminen vähän hukassa ja haki katseellaan tosi paljon mun naamaa ja siitä syystä jäi väljäksi.

Nouto oli nätti ja tässä perusasentokin oli ok.

Kaukkarit sujuivat hienosti. Istumissulkeiset on toimineet.

Sitten Viima:

Seuraaminen. Vähän oli laiskottelua ilmassa, jolkotti ja katseli. Jankattiin ja alkoi paranemaan, tehtiin loppujen lopuksi aika pitkääkin pätkää, bh-tyyliin, ja sujui ok.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Lm oli hyvä. Luoksetulossakin lähti tulemaan heti laukalla ja vapautin suoraan namikupille kun tuli täysiä.

Aamulla tehtiin lenkillä metsässä käpytunnaria, eli yksi käpy hajustetaan ja laitetaan maahan muiden joukkoon. Kumpikin koira teki ihan sairaan hyvin, nenä kävi ja oikeat kävyt löytyi helposti. Ehkä tästä saa Tuikkuselle taas vähän mielikuvaa oikean tunnarin tekoon. Mutta Viima. Oli oikeasti ihan liikuttavaa nähdä miten innoissaan se oli hommasta!! Vein sille käpyjä maahan 10-15 metrin päähän ja teki töitä niin intensiivisesti ja innoissaan, matka ei ollut mikään ongelma. Kyllä sille vaan sopisi nuo itsenäiset nenänkäyttöhommat, ihan eri lailla kuin perustoko, ei tarvii kyllä yhtään vääntää että huvittaako. Se tärpätti vierellä aivan onnesta soikeana milloin saa luvan lähteä etsimään ja kävyt nousi upeasti. Tosin loppuvaiheessa niitä piti vähän heitellä kun oli niin kivoja, mutta kaikki tuli loppujen lopuksi käteen asti.