Muuttohässäkkä on taas vienyt kaiken ajan, eikä juuri ole kerinnyt bolgiin kirjoittaa. Viima ja Vesku kävivät eilen treenaamassa agia jatko1-ryhmässä. Teemana takaakierrot erilaisina yhdistelminä. Kuumuus oli vienyt Viimalta vähän mehuja, mutta kiltisti se oli tehnyt muuten.

Sitten siihen isompaan juttuun. Tuikehan oireili keväällä jalkaansa pomputtaen. Yhdistin sen myöhemmin siihen, että olin heittänyt treeneissä palloa ja T hyppäsi sen perään, laskeutuen huonosti vasemmalle jalalleen. Oireilu kuitenkin loppui, kunnes muutama viikko sitten lenkillä ei enää varannut jalalle painoa ja se piti kantaa pois metsästä. Ei kuitenkaan oireillut enää autolle päästessä. Käytin sitä varmuudeksi fyssarilla, joka suositteli ortopedillä käymistä. Keskiviikkona ajeltiin sitten Tampereelle eläinlääkäri Juha Kallion vastaanotolle. Ell kopeloi Tuikkusta ja nopeasti tuli myös diagnoosi: traumaperäinen patella luksaatio vasemmassa polvessa. Tässä tarkka diagnoosi:

Vasemman takajalan lihaksisto on hieman ohuempaa kuin oikean. Lonkkanivelet taipuvat normaalisti ja kivutta. Muualta jaloista ei löydy ongelmia, mutta polvissa on selvä toiminnallinen ongelma. Vasen polvilumpio luksoituu ulos reisiluun pään telaurasta helposti, välillä myös spontaanisti jalan asennon muuttuessa. Polvilumpio kuitenkin palautuu itsestään paikalleen, kun polven asento muuttuu. Oikealla puolella polvilumpio pysyy pääosin paikallaan, mutta provosoimalla luksoituu kokonaan.

Tuiken polvet on aiemmin tutkittu terveiksi, joten polvilumpion luksaatio on ollut alkuperältään traumaattinen. Polvilumpion sivusiteiden pettäessä luksaatio tapahtuu koko ajan helpommin ja siihen liittyvä oireilu lievenee. Polvilumpion toistuva liukuminen telaharjanteen reunan yli vaurioittaa kuitenkin polvilumpion rustopintoja ja seurauksena on asteittain kehittyvä nivelrikko.

Nivelrikkomuutosten estämiseksi polvi kannattaa leikata. Polveen tehdään sääriluun etuharjanteen siirto, joka muuttaa polvilumpion liikerataa telauran kohdalle. Telauraa myös syvennetään tarvittaessa. Koska oikea polvi rasittuu vasemman vaivatessa, ei leikkausta kannata siirtää kovin pitkälle. Myös oikea polvi saatetaan joutu operoimaan.

Eli selkeä peli, ilman leikkausta polvet rampauttavat koiran nivelrikon takia. T:n polvet on tosiaan tutkittu vuosi sitten terveiksi, eli traumaperäinen ongelma on kyseessä. Luksaatio on myös hieman erikoisempaa mallia, normaalisti pienillä koirilla povi luksoituu sisäänpäin. Kuulemma traumperäinen luksaatio on myös kivuliaampi, kuin synnynnäinen, koska rakenne polvessa on kuitenkin hyvä ja luksoituminen vaikeampaa.

Eihän siinä sitten muuta, kuin T menee polvileikkaukseen parin viikon päästä. Ensin operoidaan vasen polvi ja sitten katsotaan joudutaanko oikeallekin tekemään jotain. Oikea on tosiaan ollut kovalla rasituksella, koska koira koittaa sillä kompensoida huonompaa polvea. Ja leikkauksen jälkeen operoimaton polvi saattaa vastaavasti rasittaa leikattua polvea. Paranemisennuste leikkaukselle on onneksi hyvä ja operaatio suht rutiinileikkaus. Toipumisajaksi ell arvoi 3 kuukautta ainakin rankemmasta liikunnasta per leikkaus.

Eli pieni jää nyt sitten treenitauolle ja odottelemaan leikkausta. Tokojuttuja iisisti ja normaalia lenkkeilyä voidaan edelleen harrastaa. Ja pakkohan se varmasti onkin kehittää aivohommia tekemään tottuneelle koiralle.

Surku homma, mutta eihän sille mitään voi. Pääasia että saadaan pieni nyt kuntoon ja hoidetuksi.