Eilisen kirjoituksen jälkeen Tuike uskaltautui illalla viimein pissalle. Siinä vaiheessa leikkauksesta oli kulunut sellainen 34 tuntia ja 28 tuntia siitä kun haettiin se vastaanotolta. Aika pitkä aika pidättää pikkukoiralle, joka normaalisti vaatii ulospääsyä jos yhtään edes vähän tuntuu aavistuksen siltä että pissattaa... Mutta kipulääke auttoi illalla sen verran että pissaaminen onnistui. Pissatuksella Tuike veti kolmella jalalla aikamoista kyytiä lähimetsän polkua pitkin. Sen perässä piti oikein juosta, ettei vaan pääse nuolemaan haavaa koska ulkoilu ollaan tehty ilman kauluria. Vähän pitää antaa helpotusta edes jossain.

Yön Tuike nukkui suurimmaksi osaksi hyvin ja kun itse lähdin aamulla töihin se oli aika rauhassa. Vesku oli sitten kuitenkin mennyt sen viereen nukkumaan kun oli alkanut taas vikisemään. Kovin hellydenkipeä se on muutenkin, tykkäisi mieluusti olla kainalossa. Tänään päiväsaikaan Tuike lähinnä istui tai makasi ja läähätti. Päivällä sille ei maistunut häränhäntäkään, mutta illalla veti sen hyvällä ruokahalulla. Toinen pissa tuli taas illalla myöhään, vuorokausi edellisen jälkeen. Ja taas mentiin hirmuista kyytiä, kai se on vähän vaikeaa mennä hiljaa kolmella jalalla. Kipulääke iltaisin auttaa paljon ja rauhoittaa menoa. Harmi vaan kun sitä ei voi antaa lisää pitkin päivää. Isommalle hädälle Tuike ei sen sijaan ole vieläkään suostunut, eli huomenna taitaa olla edessä Levolac-kuuri. Saa nähdä miten sen kanssa menee, mielenkiintoisia kokeiluja tiedossa...

Mielestäni ollaan kuitenkin parempaan menossa, eikä se näytä enää koko ajan niin surkealta. Korvat on suurimmaksi osaksi terhakkaasti pystyssä ja epäilyttäville pihan äänille puhistaisiin jo oikein mielellään. Välillä tuntuu että eniten sitä haittaa se ettei pääse nuolemaan/hoitamaan jalkaa.

Viima on ollut tosi kiltisti, vaikka onkin nyt aika vähälle huomiolle jäänyt. Eilisen se vietti melkein kokonaan sängyn alla, kai se katsoo parhammaiksi olla pois tieltä kummallisessa tilanteessa. Ja kun olen tullut töistä kotiin se menee riehumaan itsekseen makuuhuoneeseen, eikä vedä lelun kanssa rallia ympäri kämppää niin kuin yleensä. Viiman mielestä tässä episodissa saattoi olla hyviäkin puolia. Se oli hoidossa Tampereen reissun ajan ja rakastui tulisesti hoitopaikan kaniin. Hauska oli nähdä Vimpsin reaktio kaniin ja vähän jännitin tuleeko siitä vaan paisti meileen, mutta sehän oli aivan innoissaan (ei mitenkään saalismaisen innoissaan). Nuuskivat kanin kanssa toisiaan pitkään häkin läpi ja Viima jäi seuraamaan kanin touhuja häkin viereen vaikka kuinka pitkäksi aikaa, heiluttaen aina häntää kun kani liikkui. Eli vaikka onkin ollut vähän paitsiossa nyt niin kanin tapaaminen ehkä korvasi jotain .