Tänään olikin ohjelmaa kaikenlaista. Heti aamusta suunnistettiin jäälle lenkille, mukaan saatiin Jenny, japsi Nemo ja mitteli Nala sekä Anna, japsi Nelli ja bc Pipsa. Jäällä oli lunta tosi paljon ja kaikki pidempikarvaiset olivat yhtä lumipalloa nuoskalumen tarttuessa turkkiin. Viima sen sijaan osoitti taas kerran turkkinsa mahtavuuden ja painoi menemään ilman lumen hiventäkään. Tuikenkin turkista on leikkauksen jälkeen tullut niin muhkea, että lumi tarttuu todella hyvin. Ennen leikkausta en muista että kertaakaan olisin joutunut paakkuja turkista irroittelemaan. Lumesta huolimatta lenkki sujui hyvin ja porukka tuli hienosti toimeen. Tosin japsit keskittyivät enimmäkseen nuuskutteluun ja namien kerjäämiseen, leikkimisestä piti huolen yhdistelmä porokoira-mitteli-bc. Jennyllä oli kamera mukana eli ehkä saadaan jossain vaiheessa kuvitusaineistoa tälle reissulle.

Lenkin jälkeen lähdettiin treenaamaan kun Salmella oli aikataulussa tilaa katsastaa meidän tokotilannetta. Olipas kiva olla hyvässä ohjauksessa, mennyt vähän liikaa taas itsekseen värkkäämiseksi ja uriin luisumiseksi koko treenaus. Tuike sai siis melkein tunnin treeniä, käytiin voi-voin liikkeet lähestulkoon kaikki läpi ensin liikkuroituna koemaisesti ja sitten korjaustreenin kanssa. Hieman meinasi nuoskalumi haitata välillä tekemistä, T.n oli pakko alkaa jyrsimään lunta pois tassuista. Mutta hyvä treeni ja T:llä tekemisen fiilis!

Seuraaminen: Tehtiin pätkä ohjatusti. Samat virheet näkyy, paikka irtoilee, perusasennot vähän niin ja näin. Treeniin nyt siis perusasennot ja niissä huomautukset vinoudesta. Siirtymissä askeleet pienemmiksi, 45 astetta kerrallaan. Paikkaan palkan tiputtaminen jalkaa pitkin ja oma kävelyrytmi kondikseen (plus muista käden nyrkkiasento nameja varten).

Liikkeestä istuminen: Hyvin tuli taas maahanmeno. Kokonainen liike nyt pois, ei tehdä ennen kuin varmasti tietää mitä tekee. Namipelillä istu-nami lentää-istu. Tarkkuus kehuun, vasta kun istuu kunnolla ja sitten vasta nami lentää. Paikan vaihtelu niin, että onnistuu vaikka olisi minun selän takana.

Luoksetulo: Seisominen valui ehkä kaksi koiran mittaa, maahanmeno hyvä, samoin vauhti. Seisomiseen peruuttelutreeni. Tässäkin tarkkuus kehun kanssa, ei ennen kuin seisoo kaikki jalat paikallaan, etten vaan vahvista valumista. Siitä kehu ja palkka lentää. Takapalkka käyttöön tähän, kaukoissa sepostusta miten aletaan sitä duunaamaan.

Ruutu: Ekalla lähetyksellä juoksi lumihankeen kierimään, kävi vissiin liian kuumaksi koko touhu. Uusinassa hyvä ruutuun meno, seis ja maahan. Uutena juttuna tulikin ettei tullutkaan seuraamiseen kuin vasta toisella käskyllä. Eli maassapysymisen varmistelutreeni on toiminut vähän liiankin hyvin. Muuten hyvä. Luoksetulo nyt siis erilliseen treeniin: pieni pätkä seuruuta, maahan, kävelyä ja kutsu, siitä taas uudestaan n. kolmen sarjoissa.

Tunnari: Hyvä lähtö. Varmisteli omaa jonkin verran, meinasi ottaa heti ekana, mutta kävi vielä muut läpi. Tuomista haittasi lumipaakut jaloissa ja ne piti siis poistaa kesken matkan. Luovutuksessa kilpajuoksua kumpi kerkeää, minä vai koira. Hajutunnistus toimii, mutta kapuloihin on nyt saatava muiden hajua. Tajusin vasta kun S kysyi, että vaikka ollaankin tehty liikkuroituna, niin avustaja harvoin on koskenut kapuloihin. Ja nyt kun niissä oli vierasta hajua niin T:n piti enemmän varmistella. Kapulan luovutus erilliseen treeniin: minä kyykyssä, koira ensin edessä ja sitten sivulla, rauhallinen lähestyminen ja heti jos meinaa pudottaa niin käsille stop, irrotus ja palkka edelleen rauhassa. Eli se rauhan fiilis pitää saada, kun kumpikin häsätään niin ei toimi.

Kaukot: Tässä kerroinkin heti että toimi ja otettiin kaksi eri lähestymistapaa. Ensinnäkin treenataan avon i-m-siirtymät loistaviksi evl:n matkaan asti, samalla vahvistetaan takapalkka. Takapalkka jätetään niin, että seuruutan pari askelta ja lähdössä T:n huomaamatta tiputan namin taakse. Paikaltaan sitten vinkki (käden heilautus+siellä) ja koira maahan. Alkuun vapautus heti palkalle, siihen liitetään sitten i-m. Hyvin muuten pelasi takapalkka noin, itse olen tehnyt palkan laittamisesta ison numeron ja varmistellut että T varmasti näkee sen. Eihän se ole toiminut kun pienen koiran pää menee ihan sekaisin kun pitäisi katsoa eteen vaikka nami on takana. Toinen lähestymistapa on m-s-siirtymiin se, että saadaan T luopumaan namikädestä, millä olen nyt vedättänyt sillä liikkeitä että tekniikka toimisi. itse kyykkyyn ja koira eteen, väliä ihan 10cm koiran tassuista, namikädet lukittuina ja vasta kun ottaa katsekontaktin niin käsky. Hienosti alkoi pelaamaan, selkeästi sai ideaa, eikä häsännyt namin perässä niin suunnattomasti. Sitten kun takapalkka pelaa i-m-vaihdoissa ja m-s-vaihdot toimivat läheltä teknisesti ilman käsiapuja, niin näitä voi alkaa yhdistää. Tulipa heti jotenkin varmempi olo näidenkin kanssa kun ohjeet olivat hyvin selkeät.

Toistoja sitten vaan, onneksi on loma niin ehtii ainakin jotain tehdä. Viimakin pääsi vähän tekemään seuraamista, mutta se ei kauhean hyvin sujunut kun aloin heti jännittämään kovasti ja Vimps oli kasviksesta aika innoissaan. Huomiona kuitenkin tuli sen verran, että myös Vimpsin kanssa täytyisi käännökset selkiyttää huomattavasti.

Treenien jälkeen meillä kävi vielä koirahierojaopiskelija hieromassa Tuiketta. Pikkaisen oli lihakset tukossa sekä edestä, että takaa, mutta ei mitään sen suurempaa ja hyvin T antoi hieroa. Vimps kävi moikkaamassa hierojan, mutta kun tajusi mitä tapahtuu niin painui sängyn alle. No, seuraavalla kerralla sekin kyllä joutuu käsittelyyn. Toivuttuaan järkytyksestä tokoiltiin vielä vähän ja treenittiin niitä käännöksiä sisätiloissa, lisänä vähän perusasentotreeniä ja i-m-treeniä sivulla (ja tassunantotreeniä, mikä on hyvin tärkeää). Sellainen äksönpäivä siis.