Kävin ennen tokotreenejä tallaamassa Viimalle jäljen metsään, vesitornin lähelle. Ensin matkaa n.50m, jonka jälkeen kulma oikealle 50m ja lopetus kera lelun ja namien (jotka jätin muovipussiin ötököiden varalta). Maasto oli tavallista kangasmetsää, loppumatkasta tosin jouduttiin vähän märempään ja soisempaan kohtaan (jonka takia oli myös pakko tehdä tuo kulmakin :D). Jälki siis vanheni tokotreenien ajan, eli lähes kaksi tuntia. Ikinä ei olla noin vanhaa jälkeä ajettu, joten vähän jänskätti.

Jännitys oli kuitenkin turhaa, ihan samanlaisella innolla V ei nyt lähtenyt kuin viimeksi (ehkä tunnin autossa odottelulla oli osuutta asiaan), mutta jälken pää söytyi metsäpolun sivusta hyvin ja Viima lähti tosi päättäväisesti sitä ajamaan. Nameja ei siis nyt ollut ollenkaan kuin vasta ihan lopussa eikä näyttänyt menoa haittaavan ollenkaan. Ennnen kulmaa meni hieman jäljestä ohi vasemmalle, suunta oli kuitenkin selkeä ja selvitti kulmankin vaikka ei ihan jäljen päällä ollutkaan. Tiedä sitten oliko tuulella tai märällä maastolla osuutta asiaan. Loppupätkän ajoi hienosti ongelmitta. Palkalla kehuin ja Viima heilutti innoissaan häntää, tosin namit ei oikein maistuneet, sen sijaan jälkeä olisi voinut vieläkin etsiä. Ainakin tuömoraalia neitokaiselta löytyy kun ei edes syömään kerkeä :D.

Selkeästi siis voi vanhettaa ja pidentääkin pikkuhiljaa, into ei tunnu kyllä loppuvan, päinvastoin.