Kouluun joutuminen vähän venähti, joten maanantaikin käyttettiin tehokkaasti. Aamulla Killerillä koko porukan kanssa. Agissa samaa teemaa kuin viime treenissä, eli sitä putken väärää päätä. Simppeli treeni: 2 hyppyä, putki, hyppy. Ja putki tietysti suorassa linjassa hyppyjen kanssa ja väärään päähän piti mennä.

Tuike ja Vesa tekivät suht monta toistoa ja on se vaan aika vaikea juttu pienelle pystärille. Se pitää ottaa niin kiinni käteen ja parhaiten toimii jos kerkeää valssaamaan putken pään eteen. Pieni kun vaan tykkää tykittää sinne minne nokka näyttää. Mutta alkoihan homma sujumaan kun jankattiin. Viima sen sijaan oli niin super, se kuunteli varmasti ja meni tasan sinne minne ohjasin. Pieni kutsu ennen hyppyä ja se kääntyi heti kohti, mistä oli helppo lähettää putkeen. Se ei kyllä myöskään ole sellainen putkihullu kuin Tuike, mutta hienosti se teki. Ja into oli kova! Pari kertaa pääsi käymään niin että kun toisen kanssa teki niin toinen lähtikin mukaan, toinen meni sisään toisesta päästä ja toinen toisesta ja kaverit törmäsivät putkessa keskenään, tullen ulos kumpikin oikeasta päästä. Hyvin sujui sekin ja koirilla tuntui olevan hauskaa . Hauskaa tuo kimppatreenaus.

Illan tokoilu uimhallin parkkiksella oli sitten vähän enemmän kaksijakoista.. Tuntuu että koejännitys iskee ja T:n kanssa homma meni aikamoiseksi jankkaamiseksi... Harmi juttu, kun ei osaa ottaa rennosti .

Aloitettiin Tuiken kanssa ruudulla, joka oli tositosi hieno. T bongasi ruudun heti kun tuli autosta ja juoksi sinne ihan innoissaan. Stopit ja maahanmenot loistavia. Siitä jatkettiin parilla liikkeestä istumisella, eikä niissäkään ongelmaa. Kaukot oli vähän mitä sattuu, varasteli takapalkalle ja koitti muutenkin hinguta sen perään. Lisäksi istumisessa ongelmia. Sen totesin että pelaa paremmin kun teen käsimerkin vasurilla, oikealla koitti tehdä vaan uppeja, koska upin käsimerkki on oikealla. Sitten se seuruu... Alkuun ok, mutta sitten paikka alkoi seilaamaan ja minulla hermo kiristymään. Tuli oikeasti jankattua ja toivottavasti pieni ei nyt menettänyt kaikkea intoaan. Illalla koitin paikkailla pupsiseurulla ja isolla palkalla. Pitäisi nyt vaan miettiä että pääasia että ilo olisi tallella, antaa paikan seilata, tuli mitä tuli.

Viiman kanssa tehtiin luoksetuloja suoraan heittopalkkaa. Ihana into ja hyvä vauhti. Muutama stoppi, jotka nekin pelasi hyvin. Siitä se meinaa kyllä tulla herkästi vaan ravilla, vaikka palkkailin stopinkin jälkeen heittämällä. Kaukoissa oli muutamassa istumisessa ongelmaa, joten keskityin vaan niistä palkkaamaan. Loppuun seuraaminen. Palkka kentän sivulle ja hirmuiset vasurijäkit, vaikka muuten sujui hyvin. Sitten loppupalkka taskuun ja johan pieni porokoira oli hieno! Pitkä pätkä kaikkinen kääntymisineen, eikä mitään ongelmaa, eli sillekin menee palkka taskuun tästä lähtien.

Nyt vaan mielikuvaharjoittelua ja koitan selvitä henkisesti siitä kokeesta...