Viiman agitreenit. Uusi kouluttaja ja ryhmä, edelleen jatketaan kuitenkin päiväryhmässä. Jännitti ihan älyttömästi miten menee. Kummatkin koirat oli mukana, ajattelen että heitän Tuiken kehiin jos ei onnistu. Viima ei meinannut olla hiljaa sitten millään kentän laidalla, kieltämisestä vaan innostui kun sai sitä huomiota mitä kaipasi, intoa siis oli, mutta eri asia miten sen saa suunnattua oikeaan suuntaan... Rata oli tosi vaikean oloinen, sylikäännöksiä, takaakiertoja jne. ja jännitti kovasti tuleeko mitään.

1801966.jpg

Käytiin itseksemme ottamassa A:ta ja se sujui hienosti. Pujottelu meni myös ok. Eka yritys radalla meni pipariksi, V lähti haahuilemaan. Tuli luokse kun lähdin karkuun, mutta jäätiin jäähylle vähäksi aikaa. Tehtiin sitten uudestaan viimeisenä. Täytyy sanoa että koulutusohjaaja oli ihan älyttömän hyvä, antoi juuri sellaisia neuvoja mitä tarvittiin (älä hätäile, älä stressaa, vie rauhassa, mutta tiukasti...). Yksi tärkeimmistä oli se että älä palkkaa sitä koiraa jos se tekee puoliksi jotain, vaan reippaasti alkuun ja palkka vasta kun tekee kaiken vaaditun. Samoin se että päätä nyt että tehdään, meni syteen tai saveen, äläkä mieti esim. varakoiran kentälle ottamista (tässä vaiheessa kyllä itseäkin nolotti jo :D). Itsellä on vaan jotenkin välillä ihan pasmat sekaisin tuon koiran kanssa agissa, tosiaan tuntuu siltä ettei aina tiedä onko se lintu vaiko kala ja mitä se oikein siellä kestää ja siitä syystä olen sortunut koiran ylenpalttiseen palkkaamiseen jne. hössötykseen. Koulutusohjaaja oli sitä mieltä että Viima tietää että sen ei tarvitse tehdä mitään, kun minä kuitenkin tulen sen perässä ja palkkaan kun tekee edes vähän sinne päin, vaikka homman pitäisi mennä juurikin toisin päin. Ei muuta kuin ohjaaja rauhoittumaan. Tehtiin 5-esteeltä loppuun. Kerran V koitti häipätä radalta, mutta nyt otettiin se linja että muut ajaa Viiman pois ja minä en tee mitään ja sieltähän se neiti saapui aika vikkelään ja sen jälkeen teki todella hyvin, ei yhtään säikähtänyt vaan skarppasi enemmän vaan radalle ja kuunteli ihan älyttömän hyvin. Ja hitsi että se tekikin hienosti, nuo kulmahypyt jne. meni ihan makeasti ja vauhtia oli upeasti!

Ohjaajan asennevamma on nyt saatava korjaukseen. Kyllä se koira taitaa loppujen lopuksi se agiliitolintu olla, kunhan vaan saadaan homma taas kasaan ohjaajan pääkopan kanssa. Kiitokset vaan Riikka A:lle ohjauksesta, tuntuu siltä että tästä vielä jotain saadaan. Treenistä jäi tosi hyvä fiilis kummallekin ja V olisi vaan halunnut leikkiä ja riehua koko kotimatkan naama loistaen :D.