Tässä uuden asunnon lähistöllä on paitsi loistavat lenkkimaastot niin kivanoloisesti nurmikenttiä. Eli jospa sitä ryhdistäytyisi ja alkaisi jälkeäkin tekemään taas urakalla. Varsinkin kun T:lle pitäisi keksiä joku korvaava laji, missä energiaa kuluu, mutta missä ei riehuta. Verijälkeä olen myös miettinyt, mutta saa nähdä onko ohjaaja siihen liian laiska...

Mutta tänään siis käytiin yhdellä nurtsilla tekemässä jäljet kummallekin koiralle. Muuten kivaa, mutta hyttysiä ja mäkäräisiä aivan älyttömästi ja ne on muuten ihan pirun ärhäköitä. Jäljen tallaukset pitikin aina välillä keskeyttää kiroiluun ja huitomiseen.

Tuikkusen jälki oli ehkä 15m pitkä ja namia joka askeleella. Alkuun se meinasi hönkäillä miten sattuu, mutta loppua kohden rauhoittui. Ja siis T:stähän namien etsiminen on parasta maailmassa, joten annoin sen vielä imuroida jäljen takaisin, kun eipä tässä mihinkään kisoihin olla suuntaamassa. Kivaa oli ja enemmänkin T olisi halunnut touhuta.

Vimpsin jäljellä kolme purkkia, pituutta ehkä 100m ja kaksi kulmaa. Eka suora meni Viimallakin hönkäämiseksi, mutta eka purkki osui silti eteen. Hyvä maahanmeno sillä. Eka kulmakin meni vähän tuurilla, mutta sen jälkeen alkoi jäljestämään hienosti. Kaksi viimeistä purkkia nousi hyvillä ilmaisuilla ja viimeinen kulma oli tosi hyvä. Taas tuli mieleen, että pitäisi tehdä reilusti pidempiä, että saisi tuon alun hönkäämisen pois, koska loppua kohden keskittyy aina paremmin. Mutta hyvä muistutus taas pitkästä aikaa ja erityisesti ilmaisuihin olin tyytyväinen, koska teki ne mielellään ja ilman mitään apuja.