Tänään ja eilen ollaan lenkkeilty ja treenattu Raisan ja Narun kanssa Killerin maastoissa. Porokoirat on sekoilleet keskenään, jokaiseen lenkkiin kuuluu mm. kovaääninen kepistä taistelu, joka kuitenkin tehdään sopivasti leikkimielessä. Muuten ne juoksevat kuin päättömät ja Viimalla on niin hauskaa! Sen pitää tulla aina säännöllisin väliajoin pyörimään jalkoihin häntää heiluttaen ja kovaan ääneen kiljuen, koska vaan on niin kivaa olla ulkona kavereiden kanssa. Ja kivahan se on nähdä kun toiset nauttii! Viimasta ja Narusta kyllä sukulaisuuden huomaa, kumpikin vähintään yhtä älykkäitä päättömässä menossaan (älykkyys siis sarkastisessa mielessä). Porukan fiksuin koiravahvistus Tuike lenkkeili tänään tossut jalassa ihan varmuuden vuoksi kun pakkasta oli vähän enemmän ja lunta paljon. Se on kyllä hupaisa niiden kanssa, pukeminen on aina pienen tahtojen taistelun takana ja kun pääsee ulos niin hepulit on ihan mahdottomia. Se juoksee ja sinkoilee ja työntää päätä lumihankeen. Metsässä tossut kuitenkin unohtuivat ja neiti porskutti tyytyväisenä menemään.
Raisan napsaisema kuva joukkiosta hienosti kokojärjestyksessä:
Treeneihin sitten. Vimpsin kanssa ohjelmassa on olleet seuraamisen käännökset. Välillä tuntuu että sujuu, välillä taas epävarmempaa. Ihan ei nyt ole paras fiilis noista, pitää koittaa vielä vahvistaa ja vahvistaa. Tänään oli kyllä aika kivaa tekemistä kaninnahkalla palkaten. Kaukot on hyvässä mallissa, R liikkuroi ne eilen kisamaisesti ja hieno oli. Nouto on kanssa ollut vähän kaksijakoista. Eilen koemaisessa lähti hyppypomppien ja täysiä kapulalle, nosti ja toi puoleen väliin minne sitten tiputti. Uudella käskyllä loppuun saakka. En tiedä onko se odottamisen vahvistus nyt sitten vienyt iloa tuonnista? Siitä otettiinkin muutamat vauhtinoudot suoraan palkkaa ja sitten oli taas iloinen fiilis takaisin tullessakin. Tänään luoksetulossa neiti keksi myös ihan uuden version (miten tuntuu että kaikissa liikkeissä näitä nyt löytyy?), hieno vauhti parilla pompulla höystettynä, heittäytyi kuitenkin komeasti maahan paria metriä ennen minua... Ikinä ei olla maahanmenoa treenitty luosketulon yhteydessä ja nytkin oli tarkoitus tehdä läpijuoksu. Uusinnassa ei taas ongelmaa ja vahvistin tulemista namia heittelemällä. Mielenkiintoista variaatioita siis nähtävillä.
Tuike on treenannut kaukoissa käsistä luopumista sisällä, aika hyvin hakee kontaktin, mutta vähän ennakoi. Tänään tehtiin ulkona takapalkan vahvistusta ja istumista. Se on vaan alkanut tajuamaan idean ja taaksepäin tuijottelu on taas vähän noussut esiin. Pitää koittaa olla vieläkin huomaamattomampi palkan tiputtamisen kanssa. Luoksetulon stoppeja otettiin peruutellen. Seuraamisessa paikallaan käännöksiä ja suoruutta. Ruudussa vahvistin paikan hakemista namia heittelemällä ja hyvin sujui. Otettiin myös muutama luoksetulo maasta, mutta siinä vaiheessa alkoi jo neitiä paleltamaan eli lopetettiin treeni siihen.
Tänä vuonna on tullut treenailtua mukavasti ja mukavia tuloksiakin on tullut, ennen kaikkea paljon taas kokemusta. Samaan pyrimme ensi vuonnakin, vaikka minun Kuopiossa oleminen asiaa vähän vaikeuttaakin. Siitä huolimatta toivottavasti saamme tuloksia, mutta ennen kaikkea ihanaa yhdessäoloa, onnistuneita treenejä, kokemuksia ja paljon hauskanpitoa!! Eipä sitä muuta tarvitsekaan 
.
Kommentit