Raisa tallasi suoran jäljen, pituutta n. 150 metriä, mukana yksi keppi namikupin päällä. Maasto oli hieman nousevaa risukkoa. Jälki vanheni reilun puoli tuntia.

Viima nosti jäljen erinomaisesti, ei mitään ongelmaa. Alku meni ok, mutta sitten alkoi hakemaan ilmavainua ja kuono nousi ylös. En tiedä johtuiko tuulesta vai mistä, mutta jäljesti reippaasti jäljen oikealla puolella (Raisa sanoi, jälkeä ei oltu merkattu). Löysi kuitenkin kepin ja namikupin täysin ongelmitta. Haki maahanmenoa jo itse jonkin verran ja kun vielä käskin niin meni innokkaasti ja söi palkan. Lähti uudestaan jäljelle hyvin, mutta siirtyi taas jäljen oikealle puolelle ja meni nenä irti maasta. Tällä tavalla meni loppuun asti ja tuli loppupalkalle reilusti oikealta. Teki kuitenkin todella varmasti koko ajan, kun koitin hidastella niin katsoi ihan selkeän tuskastuneena etten ymmärrä että nyt pitää jäljestää. Tuntui siis olevan kovin helppoa, pitää nyt vaikeuttaa. Nuo tuulihommat on kyllä vaikeita, pääasia kuitenkin oli että "esineet" löytyivät ihan helposti.