Tällä viikolla ollaan tehty vaan sisäjuttuja. Päätin että opetan Viimalle noudon ennen joulua, vaati se miten paljon tahansa. Jotenkin olen pitänyt sitä kauhean vaikeana tehtävänä ja en ole oikein tiennyt miten sitä lähestyisi, siten kunnon treenaus onkin sitten jäänyt aika vähäiseksi. Viimahan osaa pitää kapulaa, niin että avitan sen suuhun. Se kantaa ja pitää sitä tasan niin kauan kuin annan luvan irroittaa, mutta vaikka näitä harjoituksia ollaan tehty reilusti (ja välillä pidetty taukojakin), se ei siltikään halua ottaa kapulaa vapaaehtoisesti, vaan aina pitää auttaa huulta nostamalla (todella vähän, mutta kuitenkin). Tuntuu että Viima on päättänyt että näin se homma pitää tehdä, eikä muuhun suostu. Kapulaan hetsaaminen toimii jotenkin, mutta sekin on vähän sellaista että saalistaa kapulan ja saattaa viedä sen minne itseä huvittaa tai vaihtoehtoisesti jää haukkumaan. Oikeastaan en tuolla tyylillä edes kauheasti ole koittanut. Omia lelujaan hakee kyllä hyvin, mutta kapulaan viittavaat saa herkästi aikaan hylkimistä.

Nyt sitten päätin että häsätköön ja leikkiköön kapulalla miten paljon tykkää, ennemmin niin kuin että ei hae ollenkaan. Tärkeimmäksi päätökseksi tuli nyt se että Viima ei saa ruokaansa ennen kuin kapula tulee eteen. Kuulostaa ehkä paljolta, mutta kun se kuitenkin osaa kapulaa pitää ja osaa myös tuoda lelujaan minulle, niin päätin että nämä on nyt saatava yhdistetyksi. Käytössä ei kuitenkaan ole vielä noutokapula, vaan pelkkä puinen kapula ilman laippoja. Keppejähän se rakastaa, mitä isompi karahka, sitä parempi ja lenkillä kuljetaan ja taistellaan niiden kanssa vaikka kuinka.

Ekana päivänä tarvittiin n. 10 toistoa (ruokakuppi esillä odottamassa, Tuike söi jo omaansa, mikä erityisesti ärsytti Viimaa). Alkuun se oli sitä että laitoin kapulan maahan, Viima otti sen suuhun ja heitti mäkeen ja alkoi haukkumaan minulle keuhkojensa kyllyydestä päin naamaa (tulkitsin sen niin että anna jo sitä ruokaa senkin hidas akka ;) ). Kun noin tapahtui, niin siirryin vaan tyynesti koneelle istumaan ja minuutin päästä koitettiin uudestaan, josko sitten pysyisi suu kiinni ja mieluiten vielä se kapula siellä kanssa. Sen 10 toistoa se vaati, loppujen lopuksi Viima toi kapulan eteen ja piti niin kauan kuin annoin luvan irroittaa. Samalla tavalla ollaan jatkettu ja Viima rakastaa tätä hommaa! Se ei meinaa millään pysyä housuissaan ja kun saa kapulan suuhun on niin ylpeää tyttöä, koko olemus on niin iloinen ja häntä menee ympyrää :D. Se on jopa pari kertaa varastanut kapulan pöydältä ja tulee sen kanssa niin onnesta soikeana eteen istumaan ettei todellista. Ja olen häpeilemättä palkannut sitä ruhtinaallisesti pöydältä varastamisesta, kerrankin :D.

Saapa siis nähdä saadaanko tästä jopa Viiman lempiliike, nyt se on ainakin ihan innoissaan. Tehdään tällä tyylillä toistoja nyt reippaasti joka päivä ja pikkuhiljaa siirrytään sitten oikeaan kapulaan. Takana on nyt siis treeniä sellaiset viitisen päivää ja tällä hetkellä ollaan pisteessä missä voin ottaa koiran sivulle, heittää kapulan ja käskeä sen tuomaan ja se palauttaa sen hienosti eteen. Samoin voin jättää kapulan minun ja koiran väliin ja se tuo sen ongelmitta palautusasentoon. Ihan mahtavaa!! Miten olinkin ajatellut että se on vaikeaa, luultavasti olen vaan taas ylianalysoinut ja häsännyt liikkeen piloille... Tosin Viiman innon mukana on tullut sitten vähän sivujuttuja, odottamisen kanssa saa olla tosi tarkkana, herkästi koittaa varastaa (uskomatonta!) ja tykkää myös saalistaa kapulan ensi tassuillaan ja muutenkin riekkua sen kanssa. Ote on välillä todella hyvä, välillä kapula tulee sojottaen suoraan suusta eteen päin, mutta uskoisin sen korjaantuvan kun saadaan laipallinen kapula mukaan. Mutta tässä vaiheessa tuo on ihan sama, on vaan niin mahtavaa nähdä miten innoissaan se tästä nyt on.

Avoin luokka, täältä me tullaan :D :D :D!!