Illalla oli vielä pakko vähän treenata. Viimalla oli pikkaisen eri ääni kellossa kuin aiemmin ja yritti niin parhaansa. Taitaa taustalla vaan olla se, että on hoidossa ollessaan tottunut pääsemään pikkuisen helpommalla ja ruokaa on tullut vähän joka suunnasta... Sehän sopii pienelle porokoiralle, joka ei viisaana tee töitä jos palkan saa ilmaiseksikin (tässä olen kyllä samaa mieltä Viiman kanssa ). Julmuriohjaajan palatessa sekin totesi, että ehkä se hommien tekeminenkin kannattaa jos meinaa jotain etuisuuksiakin saada. Ja oikein kivaa oli, uusilla Ikea-rotilla vedettiin kunnon leikit ja liikkeet sujui.

Viiman kanssa alkuun seuraamista. Käännöksiä imuttamalla ja lisäksi lähtöjä. Kontakti oli oikein hyvä ja kuunteli, eikä rynnännyt vaan suin päin liikkeelle. Kaukoissa piti muutaman kerran muistuttaa istumisesta, sen jälkeen oikein hyvä. Luoksetuloa tehtiin lyhyellä matkalla eteentuloja, oikein hyvää paikkaa haki. Muistuteltiin myös edestä sivulle tulemista ja alkuun siinä olikin hyppypomppuja namipiiloa kohden, mutta saatiin sekin muistettua mieleen. Nouto oli tänään ehkä maailman symppiksin, jouduttiin tekemään sitä puukauhalla kun oma kapula oli muualla. Ihana into ja hyvin haki kontaktin ennen lähetystä. Kauha oli maassa edessä ja se oli Viimasta alkuun niin hauska, että se palautettiin mitä ihmeellisimmin tavoin. Äkkiä se hiffasi, että kauhakin pitää tuoda fiksusti (huolimatta ohjaajan hekotuksesta) ja alkoi tarjoamaan tosi nopeita eteentuloja. Hieno plikka. Loppuun tehtiin kaikki lihashuoltojutut mitä opittiin kehokurssilla, hyvin ne onkin alkaneet sujumaan.

Tuike treenasi sitten vielä kaukoja, tai siis lähinnä seisomisen tekniikkaa. Päätin, että kokeillaan nyt takapalkkaa ihan kunnolla, että se eteentulon houkutus vähenisi. Istuin siis maahan jalat auki ja koira jalkojen väliin. Palkan heitto taakse ja vihjesana kaukoista. Sitten maasta seisomista. Olipa alkuun tuskaista, pieni koira ei voi ymmärtää, miten se nami voikin olla siellä takana, eikä sitä saa yrittää ottaa eikä edes katsoa. Rankkaa. Kun pysyi vaan tiukkana niin alkoihan se hiffata, että sitä ei todellakaan edes tuijotella niskat kenossa ja että pitää samalla myös kuunnella. Loppua kohden saatiin varmaan kymmenisen toistoa seisomisesta, missä T ei liikkunut yhtään. Toisaalta auttoi varmasti se, että olin itse niin lähellä, ettei päässyt etenemään, mutta toisaalta kyllä se selkeästi tajusi että palkan saa sieltä takaa. Mietiskellään ja treenataan.