Riehan kolmas päivä meidän kanssa lähti käyntiin oikein mukavasti. Täytyy taas kehua penneä, se nukkui tyytyväisenä koko yön ja aamulla 8 tunnin unien jälkeen heräsi. Käytiin sitten ulkona, leikittiin vähän ja pentu sai ruokansa, jonka jälkeen nukahti syliin ja jatkettiin sitten unia vielä kahden tunnin verran. Aikamoista luksusta pennun kanssa!! Ja Rieha ei ole vieläkään tehnyt kertaakaan tarpeitaan sisälle ja tänään se pyysi taas päästä ulos pissalle hyppäämällä takaovea vasten. Ihan mahtavan fiksu pentu. Ruokaa se osaa jo odottaa istuen ainakin vähän aikaa ja pienen mietinnän ja hyppelyn jälkeen. Katsekontatiakin se hakee ihan itsestään.

Tuike on jatkanut pärräämistä ja ärräämistä. Jossain vaiheessa pennelläkin menee aina hermo ja se alkaa pärräämään takaisin, jolloin homma pitää puhaltaa poikki. Plus Rieha on tosiaan aika rohkea ja on mm. jo koittanut varastaa Tuikelta lelua, Toisaalta taas Tuike jo pihalla nuuski Riehaa ilman ärinää ja suostui syömään luutakin sen vieressä (tosin pentu oli häkissä ja nukkui...). Eli eiköhän se siitä sekin. Viima on ollut suht välinpitämätön. Jos pentu tunkee ihan kiinni niin se urisee ja pentu on samantien selällään. Vimps tykkäisi myös omia kaikki pennun lelut, mistä tietysti tulee pienelle itku. Ulkona ne on hauska pari, Rieha seuraa Viimaa innoissaan ja tutkii kaiken minkä sekin. Odotan vaan kommentteja että onko ne emä ja pentu...

Raisa, Pekka ja Mika kävivät tänään kylässä ja pentu sai mukavaa sosiaalistamista. Alkuun se oli vähän väsy, mutta sitten riehui Mikan kanssa ihan onnessaan. Ja Mika todisti että olisi ihan pätevä pennun omistaja, sen verta hienosti toimi villin pennun kanssa. Pekka meinasi saada pikkukelpin vihat päällensä, kun pieni päätti ettei haluakaan enää olla sylissä ja siitähän koitetaan lähteä pois huutamalla täysiä ja puremalla lujaa. Ei valitettavasti onnistunut, vaikka yritys hyvä olikin. Lopulta pikkukelpi joutui alistumaan osaansa ja olemaan nätisti, jolloin vapaus taas koitti. Eipä tuntunut paljon menoa hidastavan...

Jottei elämä olisi liian tylsää niin lähdettiin vielä Viherlandialle treenaamaan. Otin mukaan Viiman ja Riehan ja seuraksi tuli Raisa ja Naru. Tein Vimpsille jäljen ja Riehalle namiruudun. Riehasta ohikulkevat rullaluistelija ja pyöräilijät oli aika jänniä ja niitä piti ihmetellä kovasti. Koko ajan se reipastui ja loppuvaiheessa olisi mennyt kovasti perään. Kävelijät olisi olleet pennusta tosi mielenkiintoisia. Namiruutu ei ihan sujunut, koska ohikulkijoita piti tsiigailla niin kauheasti. Kyllä se aina välillä laittoi nenän maahan ja kova nuuskutus kuului, mutta sitten piti taas istahtaa ihmettelemään tai kerjäämään namia minulta ylöspäin katsellen. Ei se mitään, ruutukin oli vähän liian iso pienelle koiralle.

Leikki sen sijaan sujui kuin unelma. Rieha ärräsi ja pärräsi kiinni lelussa vieraassa paikassa, eikä ohikulkijat haitanneet enää ollenkaan. Edes se, että Naru tuli viereen tekemään luoksetuloa vinkulelun kanssa, ei hidastanut pätkääkään. Lelu sai kyytiä ja välillä myös hupparin hiha ja hiukset. Ja hienosti tuli tarjomaan lelua uudestaan häntä ylhäällä. Aika topakka neiti. Otettiin myös ihan pikkaisen imutusta ja perusasentoon tuloja, hienosti sujui ahneen pennun kanssa. Rieha sai vähän moikata myös Narua ja meinasi heti purra sitä nenästä Raisan jalkojen välistä...

Vimpsin jälki oli sellaiset 200 askelta pitkä ja siis nurtsilla. Kolme kulmaa ja kolme keppiä. Kahdessa ekassa oli alla vaan pelkkä kansi ja viimeisessä sitten namipurkki. Hyvä lähtö, eka kulma ok. Ekalla kepillä erinomaisen nopea ilmaisu josta piletin oikein kunnolla ja palkkasin taskusta ruhtinaallisesti. Viimankin mielestä se oli kivaa, sillä vähän matkaa mentyään se yritti tarjota ilmaisua ilman keppiä... Se ei valitettavasti tuottanut tulosta, mutta oli aika hassua, koska yleensä Viima inhoaa ilmaisua. Siitä jatkettiin ja Vimps meinasi nostaa harhajäljen, en päästänyt sitä menemään ja näytin vähän omaa, jolloin jatkoi taas hienosti. Toinen kulma oli ok ja toisen kepin ilmaisu taas super. Siitä loppuun sujui kaikista parhaiten, viimeinen kulma oli erinomainen ja meni koko ajan nenä maassa. Viimeisellä kepillä ilmaisu oli taas tosi hieno.