Lähdettiin koko porukka hakuilemaan Laajavuoreen, Vesakin tuli mukaan maalimieheksi ja katsomaan mitä laji oikein on. Treenaamassa olivat myös Aino ja karjikset, Elli ja karjikset sekä Miia ja spk Ronja & bpm Tytti.

Tuike teki meidän koirista ekana. Neljä maalimiestä menivät kaikki valmiiksi metsään odottelemaan ja otettiin alkuun makkararinkiä. Tuike bongasi ekan maalimiehen hyvin ja lähti tosi innokkaasti menemään. Seuraavalle tarvitsi vähän houkuttelua, maasto oli alaspäin viettävää ja maalimiehiä oli vaikea nähdä. Sitten T juoksi näiden kahden väliä ihan innoissan. Kaksi muuta maalimiestä oli keskilinjan toisella puolella ja T näin vähäisellä kokemuksella ei tietenkään tajunnut mennä sieltä katsomaan vaan kerjäsi namia vaan kahdelta ekalta. Pienellä kutsumisella lähti kuitenkin hyvin toisellekin puolelle ja haki namit myös näiltä maalimiehiltä. Makkararingin jälkeen T sai etsiä yhden maalimiehen näkölähdöllä, eli näki kun maalimies lähti, mutta käänsin sen sitten pois eli ei nähnyt piiloon menoa. T oli ihan innoissan ja käskystä lähti ihan täysiä ja suoraan kohti maalimiestä ja se löytyi tosi nopeasti puun takaa parinkymmenen metrin päästä. Kyllä se vaan hyvin irtoaa ja lähtee, ei mitään ongelmaa pienellä valkoisella :).

Viimalle meni ekaksi maalimieheksi Vesa. Ihan huvikseen halusin kokeilla että piilo oli alueella olleella lavalla eli ilmassa parin metrin korkeudessa, jonne pääsi portaita pitkin. Viimalle tehtiin myös näkölähtö. Käskystä V lähti ihan täpöä ja eteni pienellä kierroksella ihan suoraan piilolle asti (n. 40 metrin päässä). Se bongasi Vesan ongelmitta ja haukahti sille sellaisen iloisen mitä siellä teet-haukun. Sen jälkeen se meni pissalle. Eli hyvä koiranohjaaja ei ollut tajunnut pissattaa koiraa ennen etsintää, vähän nolotti... No sen jälkeen Viima meni taas lavan luo ja alkoi kovasti haukkumaan Vesalle lavalla, se ei halunnut kiivetä sinne, mutta heilutti portailla häntää haukkuen. Annettiin siitä palkka, sehän oli ihan loistavaa ilmaisua, tuollaisen pienen turhauman kautta sitä haukkua kannattaisikin lähteä hakemaan. Keskilinjalle kävellessä Viima kävi vielä kakalla, eli kovaan hätään nähden teki hommat kyllä todella hyvin. Seuraavalla kerralla kyllä muistaa käyttää koiraa kunnolla ennen etsintää...

Seuraava maalimies oli myös näkölähdöllä. Viima odotti lähtöä ihan täpinöissään, se keskittyi tosi nätisti mutta oli tosi tarkkaavainen. Käskystä eteni ihan suoraan ja täysiä ja maalimies lötyi reilun 30 metrin päästä puun takaa. Todella hienosti se kyllä menee, se on kyllä sellaisella työskentely-mentaliteetillä liikkeellä ettei todellista.

Kolmas maalimies meni piiloon valmiiksi. Lähetin Viiman, keskittyi todella hyvin ja katsoi suoraan sinne minne näytin. Lähtö oli aivan upea, ihan täysiä ja suoraan. Jonkin matkaa mentyään se kaarsi reippaasti oikealle, haki maalimiehen jäljen ja meni sen perässä suoraan piilolle, n. 40 metriin. Edelleenkään ei mitään ongelmaa etenemisessä, nyt vaan sai niin hyvän hajun jäljestä (vaikka maalimies kiersi paikalle ihan reippaasti). Mutta iloinen pikkukoira siellä söi purkista herkkuja kun menin paikalle.

Otettiin vielä loppuun yksi maalimies jänislähdöllä. Eli samanlainen näkölähtö kuin aiemmin, mutta nyt kun lähetin koiran etsimään niin samalla maalimies nousi ylös ja lähti juoksemaan karkuun. Tarkoituksena saada siis vielä yksi ihan suoraan eteneminen. Ja suoraanhan Viima kyllä meni ja ihan täysiä. Taisi olla aika hauskaa pikkuporokoiralla!