Viima teki alun tois hienosti, kontakteista tuli tosi paljon kehuja ja alastulo menikin upeasti. Ylösmenolle pitäisi vähän enemmän hidastaa kun vauhtia tulee niin loikat kasvaa ja meinaa ponnistaa aika ylös. Tuli ok renkaalle asti, meni sen kuitenkin väärästä kolosta. Tehtiin rengasta yksittäisenä ja ylimääräisen riman avulla ja kutsuhypyllä saatiin Viima hyppäämään oikeasta kolosta. Viima seuraa omaa linjaani ja ohjausta tosi tarkkaan, ja heti jos itse väistän sivulle niin sekin tulee sivusta.
Ohjelmassa oli toinen radanpätkä, missä oli pelkkiä hyppyjä. Testattiin sitä mutta ei tullut mitään, suoralla olleet hypyt hyppäsi, mutta jos joutui kääntymään ja hyppäämään niin ei toiminut ja alkoi touhuamaan jotain muuta kuten nuuskimaan.
Pujottelu oli hieno! Siinä oli vauhtia ja Viima osaa sen selkeästi jo aika kivasti ja käsiapuja ei juurikiaan tarvita, tosi hyvä.
Loppuajasta Viimalla meni homma ihan pieleen, otettiin alun pätkä uudestaan, A:lle asti sujui hienosti, mutta sitten ei enää suostunut hyppäämään. Toisella yrityksellä pysähtyi hypyn taakse, kutsuin, veti korvat luimuun ja hännän alas ja syöksyi kohti ulkoovea ja pihalle. Siinä vaiheessa meni itselläkin vähän hermo ja jätettiin homma siihen. En osaa nyt ollenkaan sanoa mistä kiikastaa, vieläkö se muistelee selkäkipuja vai mikä. Myös nuo epäonnistumiset syö koira kovasti, se tietää tehneensä väärin ja se laskee intoa kovasti, vaikka kuinka yrittäisin olla positiivinen. Ehkä me nyt suosiolla pidetään agitaukoa ja koitetaan treenata noita hyppyjä kunhan päästään taas itsenäisesti tekemään.
Kommentit