Uusi vuosi vietettiin tällä kertaa niin että koirat olivat hoidossa kotikotona ja itse oltiin Helsingin humussa. Tuike oli jonkin verran ihmetellyt ja kuulostellut pauketta, Viimaa ei ollut pauke häirinnyt juurikaan. Sen sijaan tänään kun tultiin reissulta takaisin niin vastassa oli täysin höpertynyt koira. Nimittäin Tuike, kohta 5-vuotta, on kehittänyt itselleen ensimmäistä kertaa elämässä oikein kunnon valeraskauden. Kaikki mahdollinen on kuulemma otettu pennuksi ja kuljetettu pesään hoidettavaksi. Mm. yksi minun piponi oli ollut erittäin rakas hoidettava, puhumattakaan pehmoleluista ja vinkuleluista. Pesäksi on kelvannut olohuoneen nojatuoli... Kyllä oli kummallista kun normaalisti yltiöpäisen iloinen koira kävi vaan äkkiä moikkaamassa ja lähti sitten etsimään kadonneita pentujaan suurella hartaudella. Ajattelin sillä jo joulun aikaan olevan vähän valeraskauden oireita, se vahti tavaroita Viimalta ja vierailta ja koitti nukkua meidän matkalaukussa aina kun silmä vältti. Ikinä se ei kuitenkaan näin selkeä ole ollut. Sterilisaatiota olen miettinyt jo tuon ärtyisyyden takia, ja tuollaisilla oireilla menee kyllä vielä tarkempaan harkintaan. Saa nähdä miten treenaaminen neidille maistuu, ensi viikolla alkaa taas agilitykin. Kaikki mahdolliset pentuehdokkaat on nyt takavarikoitu ja pesän teko ehdottomasti kielletty, eli ehkä se siitä.