Laajavuoressa taas joulutauon jälkeen. Paikalla oli reippaasti porukkaa, lähinnä lapinkoiria, mutta myös serkkupoika Naru. Viima oli taas innokkaalla ja äänekkäällä päällä. Teki kyllä tosi hyvin, mutta komennusta tuli kun palkka oli liian myöhässä neidin mielestä, kun oli liian tylsää tai kun muuten vaan sekotti. Ihan hyvin sai kuriin kun antoi tekemistä. Viima oli koko treenin irti, eikä puhettakaan mistään karkailuista. Kerran meinasi mennä Narun luokse häntä heiluen kun oma huomio vähän herpaantui, mutta tuli tosi nopsasti takaisin kun pyysin.

Aloitettiin treeni seuraamisharjoituksella. Maahan piirrettiin neliö ja tarkoitus oli treenata kulmia seuruuttaen koiraa neliössä. Viiman ollessa neliön sisäpuolella seuraaminen oli selkeästi parempaa ja kulmissa pysyi tosi tiiviisti. Ulkopuolella ollessaan tuli enemmän väljyyttä ja sai kannustaa namin avulla tiiviimmäksi. Mutta ihan mukavasti sujui kokonaisuudessaan.

Sitten tehtiin idaria kun neliökin oli valmiina. Maahanmeno toimi hyvin ja istuminenkin ok. Seisomisessa oli taas isoja ongelmia, koira vaan kääntyy ja takapuoli menee maahan. Eli hirmuisen paljon lisää toistoja seisomiseen ja siinä taakse menemiseen.

Kaukkareita tehtiin oman osaamisen mukaan. Vaihtelin matkaa 3 metristä 10 metriin ja tosi hyvin Viima pelasi. Palkkailin satunnaisesti eri siirtymistä ja jokainen oli tosi täpäkkä ja toimi ekalla käskyllä. Yksi koemainen suoritus mikä tehtiin meni ihan nappiin. Ohjaaja kyseli ollaanko tehty seisomista ja näytin millä tasolla ollaa treenattu (eli namilla imuttamalla maasta seisomaan). Ohjaaja sitten kannusti kokeilemaan ihan lyhyeltä matkalta niin etten enää imuttanut. Epäilin ettei toimi, mutta Viima tekikin tosi hyvin, ei mitään ongelmaa ja tassut pysyi hyvin paikallaan.

Loppuun otettiin vielä näyttelytreeniä koko porukan kanssa. Vaikka Viima juoksi välillä Narun edessä ja takana niin se ei kauheasti haitannut. Neiti oli vaan ihan mielissään ja innoissaan. Kopeloinnissa ei mitään ongelmaa, seisoi hyvin. Yksittäiset juoksuttamiset ja seisottamiset sujuivat myös. Siinähän se menee, sanoo Viima.

Raisa liikkenohjasi meille erikseen vielä pienen seuraamispätkän, L-kaavion. Ihan parasta ei saatu aikaiseksi, mutta tuli kuitenkin ok kontaktilla. Paikka hieman heitteli, mutta haki perusasennon hyvin ja käännöksissä pysyi mukana. Vähän vaikutti ehkä se että V kerkesi ottaa hieman pulttia yhdelle lapinkoiranartulle lelusta. Lelu oli siis tämän lapinkoiran, mutta Viima pääsi sitä haistamaan kesken treenin kun en huomannut, mutta ei tuntunut siitä sen kummemin välittävän. Aikaa kului ja treeni loppui ja lapinkoira omistajineen meni hakemaan lelua, niin Viima olikin eri mieltä. Vissiin lelusta tuli Viiman omaisuutta kun kävi haistamassa sitä... No joo, se oli pientä kun itse treenaus meni kuitenkin tosi kivasti.