Hallilla kera Jennyn, Hannan ja koirien. Mulla oli mukana kaikki kolme ja kaikki kolme myös tekikin. Hieman ehkä sekoittaa päätä treenata kaikkia, mutta kun on niin pehmeäsydäminen ettei vaan raaski jättää ketää kotiin. Onhan se nyt ihan hirveää jos joku nappisilmä jää sinne haikeana perään tuijottamaan... Ehkä tämä meidän homma saattaisi olla jossain määrin tavoitteellisempaa, jos joskus treenaisi jotain kunnolla, eikä kaikkia vähäsen :D. Ei vaan, ihan kivasti me nytkin saatiin tehtyä ja kun ei raaski, niin ei raaski. Koirat teki vähän missä sattuu järjetyksessä ja lepäilivät välillä muiden tehdessä.

Rieha:

Seuraamiset&sivut: Paria askelta pystyy ottamaan jo hyvin, ilme on hieno! Hanna huomautti että jossain kohti kääntää päätään kummallisesti, eli palkkaa pikkaisen edemmäksi niin napottaa ihan suoraan kaula pitkänä. Samoin huomio siihen, etten katso koiraa ja luotan siihen, että se siellä on. Hirmuisen pätevää oli tämä kuitennii.

Liikkeestä seisominen&maahanmeno: M on hieno, tärähtää maahan suorilta. S vaatii vielä hommaa, edistystä havaittavissa toki on.

Ruutu: Pitkästä aikaa. Lyhyellä matkalla paikan hakemista. Parin ekan jälkeen laitoin ruutuun lätkän, että haki varmemmin ja suoremmin. Vihjesana meinasi unohtua, vaikka niin hyvin olen sitä ajanut sisään. Hyvä muistutus siis siitä. Toinen hyvä mietintö tuli siitä tarvitaanko käsimerkkiä ollenkaan. Ruutuahan sen pitää katsoa, niin miksi suotta huidon.

Luoksetulo: Eteentuloja alkuun. Paikka paranee koko ajan, eikä ihan niin hurjana tömähdä, kun ohjaan. Loppuun yksi lyhyt istuminen, josta luoksetulo leluun.

Kaukot: Jumppailtiin itseksemme sivussa. Sillä on vaan niin kamala ahneus, että namien kanssa meinaa kädet olla verillä. Mutta eiköhän se tekniikka sieltä löydy.

Riehalle treenin pahin paikka oli odottelu muiden tehdessä. Palkkailin sitä kun meni itse maahan ja oli rauhassa. Kyllä siellä jonkin verran kiljumistakin tuli, mutta eihän se ole kuin ihan pieni vielä. Se moikkaili myös parit vieraat ihmiset ja yhden ison ja ihanan valkkariuroksen, Riehasta superkivaa!

Tuike:

Ruutu: Paikan hakua. Ekaksi ruutu piti toki nuuskia (hallin lattia on ihan kaamea, hajuja on koiralle varmasti miljardeja). Sen jälkeen tosi pätäkkää menoa, paikka löytyi ja käskyjä kuunneltiin. Hieno T!

Seuraaminen: Meinasi lähteä keulimaan kovasti, eli lähtöä sai rauhoitella. Muuten ok.

Liikkeestä istu: Hyvä idea oli treenata seinän vieressä, Tuike kun tuppaa vähän menemään sivulle istuessaan. Muuten oikein hyviä istumisia ja seinän avulla saatiin varmistusta siihen, että voi istua suoriltaan.

Paikkamakuu: Tehtiin rivissä vaan maahanmenoja ja istumisia, testissä siis koirien kuuntelu muiden käskyttäessä omiaan. Tuike oli oikein pätevänä ja teki hyviä siitymisiä.

Tunnari: Hanna liikkuroi. Eka yritys oli ihan onneton, T oli niin pihalla. Se ei katsonut kapuloiden vientiä ollenkaan, tuijotti vaan minua. Vaati sitten neljä käskyä ennen kuin lähti kapuloille, ei nuuskinut ja nosti väärän. Ihan pöh, T on niin varma nuuskuttaja. Vaihdettiin kapulat Hannan varmasti hajuttomiin ja uusittiin liike. Ja nyt oli aivan täydellinen nuuskinta ja varma oman nosto. Siis ihan normi pätevä tunnari.

Viima:

Seuraaminen: Ensin herättely antamalla sen hyppiä vasten. Sitten pidempi pätkä, joka oli kokonaisuutena ok. Ihan hinasen meinasi jossain irrota, mutta paikka ja kontakti hyviä. Ja kesto, sitähän me haetaan!

Ketjutuksena:

• Hyppy: Istumiseen kaksi käskyä, muuten hyvä. Hienosti hyppäsi takaisin, vaikka oli ihan tosi vinossa.
  
• Nouto: Superiloinen, mutta otin kapulan huonosti ja se tippui. Tämä uusittiin ja sain vinkkejä kapulan parempaan vastaanottamiseen, koiraa ahdistamatta. Mutta Viiman ilo oli taas jotain niin ihanaa!

Tunnari: Koska Vimps oli niin hyvällä päällä, niin päätin että otetaan vähän haastavampi liike loppuun. Ekalla yrityksellä kasa vääriä ja oma n. 20cm päähän niistä. Meni aika lujaa ja vähän törmäili, mutta ei maistellut ja oma nousi varmasti. Palautuksessa tiputti, mutta sitä pitäisi ottaa erikseen. Otettiin uusinta, nyt kaksi kasaa vääriä ja oma niiden väliin. Taas nousi hienosti, vaikka edelleen meni aika lujaa. Nyt annoin sen tulla suoraan palkkaan. Viima oli tyytyväinen itseensä ja minä siihen!