Viima pääsi tänään toista kertaa tuuraamaan mölliryhmään. En lannistunut viime kerrasta, vaan lähdettiin uudella asenteella ja uusilla aseilla liikkeelle. Mukaan lähti V, jonka tehtävänä oli toimia stopparina, jos Viimalle tulisi mieleen koittaa häipyä radalta. Lisäksi paljon herkkuja ja ohjaajalla asennetta .

Paikalla ei ollutkaan meidän lisäksi kuin toinen koirakko, mikä oli tosi hyvä juttu näin pakkasella. Saatiin tehtyä ripeästi ja koko ajan pysyi liike yllä. Anna oli suunnitellut päätreeniksi seuraavanlaisen pätkän:

Viima oli tosi hyvällä päällä ja intona kun tultiin halliin, tehtiin itseksemme pujottelua ja hyvin sujui. Sitten radalle. Ekalla kerralla se koitti lähteä 4-hypyn jälkeen, Vesa stoppasi hienosti ja sain palkattua kun tuli luo. Eikun alusta ja nyt päästiin vähän pidemmälle ennen kuin koitti karata, josta Vesa stoppasi taas. Sen jälkeen homma alkoikin sujua, Viima ihan selkeästi hiffasi, ettei se pääse pois ja minulta saa palkkaa ja kehuja. Aloin palkkaamaan ruhtinaallisesti ja tehtiin sujuvaa rataa! Häntä alkoi heilua ja ilme kirkastui. Tehtiin rataa vielä joku kolme, neljä kertaa, ilman yhtään karkaamisyritystä. Muurin takaakierrossa meinasi alkuun ponnistaa muurista, mutta loppuvaiheessa handlasi kierron paremmin ja meni hyvin yli. Vaikein kohta oli 9- ja 10-hypyt, koitin viedä ne niin, että valssasin väliin ja olin itse 10-hypyn hyppypuolella. Siinä Viimalla joko hidastui vauhti, jos olin rintamasuunta siihen päin, tai sitten se meni herkästi ohi. Paremmin toimi kun ohjasin vaan takaakiertona. Pöydästä se meni pari kertaa yli vauhdissa, mutta sitten stoppasi tosi hyvin ja oli ihan innoissaan sinne menosta.

Itsenäisenä tehtiin pätkää, jossa oli tarkoitus treenata pujottelun kulmia. Putkeen lähetettiin niin, että itse jäätiin pujottelun toiselle puolelle:

Tässä treenissä Vimps koitti kerran karata, selkeästi kuuli jotain ja lähti putken jälkeen. Hieno blokkaus taas Veskulta ja eikun uutta putkeen. Eikä enää minkäänlaisia ongelmia. Viima teki pujottelun kummastakin kulmasta avustetusti todella hienosti. Putkeenkin irtosi pienen miettimisen jälkeen hyvin. Yhdessä vaiheessa pääsi viereiseltä radalta toinen narttu karkaamaan Viiman luokse kesken radan ja tappeluhan siitä tuli. Viima koitti loppupelissä lähinnä luikkia karkuun, vaikka itse aloitti rähähtämällä. Siinä oli sitten huutoa ja kiroilua ihmisiltä sekä rähinää koirilta, mutta saatiin koirat kuitenkin irti, eikä mitään sattunut. Hieno juttu oli kuitenkin se, ettei Viima ollut tuosta moksiskaan, ei millään lailla. Vein sen takaisin tekemään ja se teki itse asiassa vielä paremmin kuin ennen rähäkkää, vissiin pienen kiukun siivittämänä. Mutta ei millään lailla pälyillyillyt toisen koiran perään tms. Pujotteluun tuli hieno vauhti ja irtoaminen sujui nyt tosi hienosti. Loppuun otettiin vielä rengasta, siinäkään ei ongelmaa.

Näistä treeneistä tuli kyllä hyvä mieli. Vaikka alkuun tuli paineistumista niin saatiin sitä työstetyksi ja mikä tärkeintä, Viima pystyi sitä työstämään. Eli edelleen ruokkii sitä teoriaa, että paineistuminen on varmasti osaksi opittua. Kun ei vaan kerta kaikkisesti päässyt pois, niin alkoi vaan parantamaan tekemistä ja ilme oikeasti kirkastui. Näitä vaan pitäisi saada lisää ja joku avustamaan radan reunalle karkaamisen estämisessä, silloin saan itse pidettyä hermot kurissa ja pelkästään palkattua koiraa siitä että tulee ja tekee. Upeaa oli myös se, ettei sitä tuo rähinä haitannut yhtään, eli sellaisesta ei paineistu kyllä pätkän vertaa. Hieno Vimps.