Eilen oltiin taas juoksutauon jälkeen ohjatuissa treeneissä. Viimalle eka kerta tänä kesänä ulkona. Viima on ollut nyt ihan kumma pari päivää ja ajattelin että mitähän tästäkin tulee. Lisäksi Viimaa häiritsi paikalle hyökänneet ötökät tosi paljon mikä entisestään laski fiilistä. Alku lähti hyvin, loppua kohden mentiin enemmän katastrofin suuntaan...

Paikkamakuussa aika 3 minuuttia. Tosi hyvä, makasi rauhassa ja levollisesti vaikka viereinen koira ja kaksi muuta lähtivät liikkeelle. Pikkaisen ötökät häiritsi ja niitä piti vähän huitoa, mutta muuten hieno ja levollinen. Palkkasin maahan ja otin siitä vielä perusasennon joka toimi hyvin. Tehtiin vielä toinen paikkamakuu, aika oli minuutti. Nyt tein BH-koe tyyliin eli olin selkä koiraan päin. Tämäkin oli oikein hyvä, koulutusohjaaja sanoi että levollinen, ainoa mikä häiritsi oli edelleen ne ötötkät. Kummallakin kerralla maahanmeno oli ripeä ja hyvä.

Ryhmä laitettiin puoliksi ja mentiin tekemään hyppyä ja luoksetuloa. Hyppy sujui ihan hyvin, tosin edelleen se hyppää vähän vinoon, eli avointa ajatellen pitäisi palkata sitä enemmän keskeltä. Hyppäsi innokkaasti ekalla käskyllä ja seisoi hyvin. Toisella kerralla koulutusohjaaja seisoi suoraan esteen takan, joten meinasi mennä moikkaamaan, mutta pysähtyi kuitenkin. Hypyn jälkeen Viima oli tosi poissaoleva, alkoi makailemaan jne. joten laitoin sen autoon ja jätettiin luoksetulo väliin.

Ruutua mentiin tekemään taas kaukaloon. Tämä on onneksi Viimasta niin kiva liike että intoa taas löytyi, juoksi hyvin ruutuun ja takaisin. Kerran otettiin mukaan myös pysähtyminen ja sekin pelasi hienosti.

Lopuksi tehtiin kaukkareita. Viima teki ihan ok siirtymisiä vireeseen nähden, hieman aurinko häikäisi ja siitä syystä ei ehkä nähnyt kunnolla ja yksi istuminen onnistui vasta toisella käskyllä. Käännyttiin toisin päin että oltaisiin uusittu liike. Annoin Viimalle ekan istu-käskyn, se ponkaisi ylös, kääntyi ja juoksi suoraan ulos kaukalosta, kohti autoa. Selkeästi katseli tulenko perässä ja olihan se mentävä ettei mennyt häiriköimään toisten treenejä. Avasin auton oven ja käskin autoon ja Viima hipsi heti paikalle sekä meni autoon tyytyväisenä. Tuo oli kyllä niin ihme juttu, en tiedä säikähtikö se jotain ääntä tms. vai oliko tuo sellaista ylesitä korvattomuutta mitä viime aikoina sillä on ollut eri tilanteissa (muutamia kertoja ei ole antanut kiinno, vaan juoksee karkuun häntä heiluen). No jätettiin treeni sitten siihen kun koko fiilis oli vähän huono.