Joulu sujahti ohi oikein mukavissa merkeissä Laukaan suunnalla. Pakkasta ja lunta, ruokaa ja lepoa. Vähän lenkkiä ja treeniäkin, mutta enimmäkseen rentoutumista.

Aattona käytiin aamulenkillä jäällä lumisateessa. Lunta oli niin paljon, että Tuike upposi melkein kokonaan hankeen, mutta urheasti se porskutti menemään. Viima juoksi syvässä hangessa kuin viimeistä päivää. Aattona oli myös vuorossa ensimmäiset jouluruuat ja siitä lähtien kinkku oli tarkan vahdinnan alaisena Viiman toimesta:

Onneksi Vimps on silleesti kiltti tyttö, että vahtiminen jäi pelkästään vahtimisen tasolle, vaikka se kinkku tuossa reunalla aika houkuttelevasti onkin. Jossain vaiheessa neiti kylläkin kyllästyi pelkkään katsomiseen ja otti ääniefektit myös käyttöön, tarkoituksena luultavasti se, että kinkku tippuisi silkasta säikähdyksestä haukun voimalla suuhun. Hyvin nopeasti tuli kuitenkin selväksi, että äänijänteiden venyttely kinkun toivossa ei ole jouluaattona soveliasta. Ruoka-aikaan asti se kuitenikin jaksoi reippaasti pitää vahtia kinkun vieressä nukkuen...

Muutakin ruuan tarkkailua oli havaittavissa, mutta kai sitä koiratkin saa jouluna vähän toivoa:

Sitten jos kielto kävi niin nukkumapaikka kannattaa valita niin, että mahdollisesti tippuvat ruuat löytävät silti oikeaan osoitteeseen:

Tuikekin parhaansa yritti, mutta johtuen pienoisesta keittöfobiasta, se joutui pakon sanelemana tyytymään tilanteen tarkkailuun hieman kauempaa:

Ruoka oli kyllä herkullista, tässä mm. omin pikkukätösin vääntämäni jälkiruoka, valkosuklaa-puolukkahyydyke:

Aatto-iltana päästiinkin sitten tositoimiin, eli lahjojen avaukseen. Kaikki oltiin vissiinkin oltu kovin kilttejä, koska lahjoja tuli aivan suunnattomasti. Singaporessa olevan Sanna-siskon kanssa availtiin lahjoja tietokoneen ja webbikameran kanssa. Koiratkin saivat kumpikin omat paketit ja vielä lisäksi kaksi yhteistä pakettia. Niistä paljastui luut kummallekin, tassupyyhe, sekä yhteensä neljä kappaletta leluista parhaimpia, IKEA-rottia ja -hiiriä!

Tuikea selvästi jännittää tuleeko lahjoja:

Ja niitä tuli! Tuike poseeraa saaliinsa kera (tässä vaiheessa lelut olivat olleet pois paketista ehkä 3min ja yhdellä hiirellä on jo kulma auennut):

Ja Vimps testaa rottaa myös. Sen kohdalla lelut joutui välillä takavarikoimaan, koska ne herättivät liikaa äidillisiä tunteita. Kaippa se näkee niissä jotain samaa itsensä kanssa.

Aattoilta sujui siis oikein mukavasti. Joulupäivänä jatkettiin samalla linjalla. Lenkki tehtiin taas jäällä, tällä kertaa hirmuisessa pakasessa. Taas Tuiken selviäminen huoletti, mutta neiti veti sellaista kyytiä ettei kylmä ehtinyt tulla missään vaiheessa. Illalla saatiin kylään Raisa, Pekka ja Naru. Koiratkin tuli hyvin toimeen, vaikka alkuun vähän epäilytti. Viima esitti Narulle kaikki koirankielen elkeet ja loppuvaiheessa naisellisin keinoin huijasi Narulta rapsutuspaikat suvereenisti. Tuikea ärsytti Naru alkuun suunnattomasti, mutta loppuvaiheessa ei ollut enää ongelmia. Ihmiset osoittavat sen sijaan erinomaisia sosiaalisia taitoja ruuan, juoman ja lautapelien äärellä. Illalla käytiin vielä pikkaisen tuulettumassa Vesan sisaruksien kanssa.

Tapanina saatiin kahville melkein koko V:n perhe ja mukana oli myös lapset Aurora 2v. ja Oliver 4kk. Vimps ja Tuike saivat Oliveria pikkaisen katsoa ja ihan ok meni. Viima tuntui olevan enemmän kiinnostunut ja koitti nuuskutella pientä kääröä. Veikkaan että se kyllä tulisi pientenkin vauvojen kanssa tosi hyvin toimeen jos tarve olisi. Mutta kahvee ja seura oli edelleen hyvää, vaikka jostain syystä hieman heikohko olo olikin. Ja jouluruokaa vedettiin tietysti vielä kerran.

Mutta siis, joulu sujahti ohi oikein mukavasti, kiitos kaikille ihanista lahjoista, vieraille hyvästä seurasta ja erityiskiitokset äitylille kaikista herkullisista ruuista!

Loppuun vielä treenikuulumiset, niitäkin kun vähän tehtiin. Tuikkusen kaukosiirtymät on aika kivalla mallilla, toistoja vaan tarvitaan vieläkin. Vimps on treenannut malttia noudossa ja löytänytkin sitä (ainakin satunnaisesti). Seuraamisessa motivaatiota superpalkalla ja käännöksiä. Hyppyäkin ollaan otettu, siinä huomio takaisinhyppyyn ja sen motivaatioon. Kaukoissa vaan vahvistusta, hienolla mallilla onkin. Seisominen on vieläkin se vaikein, ihan väkisin koittaa kääntyä mukana tai ennakoida istumista. Mutta kokonaisuutena Vimpsillä on nyt kyllä kiva tekemisen meininki, hieno juttu.