Koitan nyt toteuttaa lupaustani ja Viima kävi taas syömässä jäljellä ja ilmaisemassa samalla keppejä. Taas lähinurmi, kuitenkin eri paikka kuin eilen. Pituutta n. 100m ja neljä keppiä kuten eilenkin. Vanheni n. 40min.

Voi vitsi että oli pikkuporonen innoissaan kun pakkasin NEU:ta purkkeihin, sillä oli ihan selkeä idea siitä mitä tehdään ja koko naama loisti. Eikun valjaat niskaan ja menoksi. Työmotivaatiota kuvaa hyvin se että mentiin naapurin Remu-pystykorvan ohi ja Viima vaan äkkiä kiljahti naisellisesti häntä heiluen ja jatkoi matkaa (ja Remu on Viimasta ehkä maailman ihanin ja suurin idoli ikuna). Loppumatkalla Viima meni sellaista kyytiä että olisi varmaan päässyt johonkin husky-valjakkoon töihin jos joku olisi nähnyt.

Jälki löytyi hienosti, nenä pysyi maassa alusta saakka ja eilisen päätön alkuryntäys jäi puuttumaan. Eka keppi, ajattelin varmuuden vuoksia sanoa käskyn, kerkesin aloittaa "m..." ja Viima painui ketoon häntä heiluen. NEU:t naamaan ja lähti tosi hyvin uudestaan heti nenä maassa. Seuraava keppi oli vähän vaikeampi, siinä oli paljon käpyjä jne. sälää, mutta hyvin se löytyi ja meni saman tien maahan, enkä edes yrittänyt avustaa. Kaksi viimeistä keppiä löytyivät myös ongelmitta ja ilmaisu oli ihan loistavaa, Viima ei edes koske keppeihin, vaan haistaa ne n. 20cm päästä ja painaa saman tien ketoon suorilta jaloilta ihan innoissaan. Ihan loistava suoritus ja mahtava nähdä miten toinen nauttii!

Kotiin mennessä Viima sai sitten käydä Remuakin moikkaamassa ja kyllä ilo irtosi. Saman tien kun päästiin kotiin niin pikkuporo meni sänkyyn ördäämään niin onnellisena ettei todellista ja sen jälkeen tuli tyytyväisenä nukkumaan tietsikkatuolin alle :).