Eka rata oli hyppyrata, jolle lähdimme hakemaan hyvää fiilistä, ilman stressiä kontakteista (nousunollahan meillä hyppäriltä jo löytyy). Rata vaikutti tosi kinkkiseltä kun tutustuttiin, sain onneksi hyviä vinkkejä eräältä JATtilaiselta siinä tuoksinassa, kiitos vaan Maijulle! Rata näytti joltain tämä tapaiselta (vähän oli huonossa muistissa kun piirsin ja kulmat jne. systeemit ei välttämättä ole ihan kohdillaan, mutta ehkä siitä kuitenkin idean saa).
Jostain syystä radalle meno jänskätti kovasti ja Tuike oli ihan läkähdyksissään auringon paisteessa, joten ajattelin jaksaako se edes juosta kuumuudessa. Lähdössä olikin yllättäen pysymisongelmia, niin paljon intoa T:llä oli radalle. Jätin sen 1-hypyn taakse ja menin ottamaan vastaan puoleenvaäliin kakkoshyppyä. Lähtö oli hieno, kuin tykin suusta. Valssasin 2-hypyn taakse ja pyöräytin koiran 3-hypyn vasemman siivekkeen kautta seuraavalle esteelle. Matka oli suht pitkä mutta T vaan kiihdytti vauhtia ja hyppy-rengas-putki mentiin ihan täpöllä. Hieman jännitti putkesta kääntö 7-hypylle, kun edessä oli houkuttelevasti toisen putken suu, mutta T kääntyi hienosti. Valssasin 7-hypyn eteen, niin että vein koiran pujotteluun oikealta. T haki pujottelun ok ja lähti menemään todella mukavalla vauhdilla. Koitin nyt kiinnittää siihen huomiota etten itse sählää siellä koiraa häiritsemässä ja T pujotteli tosi mukavasti. Kuitenkin ennen viimeistä keppiä T päätti ponkaista kohti edessä ihanasti kutsuvaa putken suuta, sain sen kuitenkin heti palaamaan ja pujottelemaan loppuun saakka, mutta siinä vaiheessa se oli selkeästi päättänyt jo seuraavan esteen ja pujottelun loppuessa en saanut sitä tarpeeksi haltuun ja se irtosi putkeen ihan täysiä. Siitäpä se hylky sitten napsahti ;).
Nyt olin päättänyt että jos hylky tulee niin jatketaan matkaa loppuun saakka (jostain syystä olen viime aikoina jättänyt homman kesken pasmojen mennessä sekaisin ja se selkeästi syö motivaatiota). Loppurata sujuikin aivan mahtavasti, vauhti kiihtyi koko ajan ja silti T pysyi todella hyvin hanskassa. Virheitä ei enää tuon putken jälkeen tullut ja mentiin loppuun saakka täysiä. Radasta jäi todella hyvä fiilis, kyllä tuo koira vaan on hieno kun sille päälle sattuu. Ihan varmasti oltaisiin pärjätty ajassa ihan ilman ongelmia, sen verta tukka putkella juostiin.
Seuraavalle radalle olikin sitten mukava lähteä, nyt oli jännityskin huomattavasti vähentynyt. Tämä rata oli agirata ja siellä oli sitten keinu. Koitin jättää sen mielestäni ja lähdettiin mahdollisimman hyvällä mielellä radalle. Taas oli vauhti hyvä ja nyt vältettiin kaikki putkiansatkin. T kuunteli hienosti ja teki tosi hyviä käännöksiä ja irtoamisia. Puomilla hieman alkuun hidasti, mutta tosi nopeasti tajusi ettei ole hätää ja veti loppuun saakka täysiä (niin täysiä että taisi siellä alastulon kontakti vähän rapista...). Tällä radalla olin tosi tyytyväinen pujotteluun, vauhdikas ja virheetön. Pujottelun jälkeen oli sitten keinu kolmanneksi viimeisenä esteenä. Siinä kerkesin itse vähän säheltää puolen vaihdon kanssa joten vauhti hieman laski. T kuitenkin meni hienosti ylösmenokontaktille kokonaan, mutta jumittui sitten siihen. Liikkui vielä muutaman askeleen, mutta en kertakaikkisesti saanut sitä liikkumaan mihinkään. Seisoi siinä ihan reippaasti, oli vaan selkeästi päättänyt että tästähän en liikahda. Aikaa kului ja ratkaisin asian sitten niin, että kaappasin koiran äkkiä syliin ja laskin sen keinulle niin että se laskeutui ja otettiin alastulo siitä ja saman tien suorinta reittiä maaliin. Sellainen hylky siis tästä.
Kaikenkaikkiaan jäi todella hyvä mieli kisoista, nyt ei ollut ollenkaan sellaista sähläystä kuin viimeksi ja kumpikin pistettiin kaikki peliin. Keinu nyt on mitä on aina välillä, siitä en nyt jaksa stressata, toki treenata sitä pitää nyt extra paljon. Mukava päivä kaikenkaikkiaan, erityisen kivaa oli että radat menivät todella vauhdikkaasti ilman ylimääräistä odottelua kun kaikki saman säkäluokan kisat juostiin peräkkäin, eikä tarvinnut odotella että medit ja maksit käyvät myös tekemässä ratansa.
Kommentit