Edellisestä agikerrasta Viiman kanssa on tosiaan aikaa jo melkein pari kuukautta, eikä säännöllisesti olla treenattu sitten tammikuun. Mutta jospa sitä nyt taas pääsisi vauhtiin. Ongelmia on ollut kaikenlaisia, Viimalla oli selkä kipeä mistä sitten tuli heijastumia treeneihin vielä pitkään ja sitä sitten vähän luottamusongelmia omalta suunnalta. Kieltämättä hieman jännitti miten treenit sujuivat mutta itse asiassa meni oikein mukavasti, että ehkä se taas tästä pikkuhiljaa. Ryhmä missä ollaan on sopivan pieni ja se on päiväsaikaan, joten kentällä ei ole muita ryhmiä, mikä sopii todella hyin. Kouluttajana ryhmälle toimii Sinerheimon Anna, jolla onneksi oli hyviä ideoita ja ymmärrystä jos halutaan tehdä jotain eri tavalla. Hypittiin nyt miniesteillä, ihan varmuuden vuoksi että ei tule yhtään kieltoa ja edelleen saadaan sitä varmuutta.

Tehtiin seuraavanlainen rata kahdessa osassa, ensin esteet 1-7 ja sitten 7-13.

Photobucket

Me aloitettiin suoraan pujottelusta, siinä oli vähän hakusassa pari kohtaa ja Viimalle tuli kyllästyminen tosi helposti joten ei jääty sitä jankkaamaan. Kunnolla ohjaamalla saatiin kuitenkin se oikein menemään. Putkeen meni hyvin ja hyppysuorakin sujui suurimmaksi osaksi ongelmitta, kunhan vaan en jättänyt koiraa yksin. Ennen toista putkea tein alkuun takaaleikkauksen, mutta se ei sujunut kovinkaan hyvin, joten vaihdettiin se valssiin ja sitten Viima meni putkeen tosi hienosti. Tokalla pätkällä renkaasta mentiin välillä sivusta väärästä kolosta, joten tehtiin sitä sitten ihan putki-rengas-yhdistelmänä, niin että koluttaja heitti namin renkaan taakse, jolloon koiralle tuli hyvä suora linja. Puomi oli hyvä, se kyllä vetää puoleensa, samoin putkeen meno onnistui hienosti. Loppusuoralla oli kouluttaja avustamassa lelun kanssa ja ihan ok Viima irtosikin. Loppuun tehtiin vielä esteet 3-7, ei haluttu jankata samaa kuin aiemmin kyllästymisen uhalla, koska Viima kuitenkin teki kaiken oikein. Loppupätkä meni ok, yhdestä hypystä tuli ohi, mutta se oli lähinnä oma moka kun se yhteys ei vileä ihan täydellinen ole eikä V osaa rataa lukea vielä niin hyvin ilman minun apua.

Oli helpottavaa että sujui noin kivasti, saatiin tehdä juuri niin paljon kuin meille sopi ja vaihtelevuutta sekä vauhtia oli sopivasti että saadaan taas itsevarmuutta rakennettua. Siitä sainkin kuulla että pitäisi enemmän luottaa koiraan ja antaa sen mennä, kun varmistelen ja epäröin niin sitä tekee sitten Viimakin. Myös turhat pannasta kiinniottamiset jne. pois ja koiralle kunnolla palkkaa. Liikaa toistoja ei saa ottaa missään nimessä ja kontaktit toimii hyvänä palkkana ja houkuttimena. Eli luottamusta peliin, koiralle niin helppoja ja mukavia treenejä että varmasti onnistuu ja into taas palaa niin kyllä se siitä.