Tänään päätin että pidetään lepopäivä, mutta pitihän sitä pikkaisen treenailla, varsinkin kun koirissa oli virtaa ja intoa vaikka muille jakaa. Viima varsinkin on ihan innoissaan kun saa jotain tehdä, hauskan näköistä hommaa kun pikkuporokoira oikein tärisee innosta kun saa tehdä töitä. Käytiin myös metsälenkillä kera Raisan ja Narun ja mukavaa oli. Porokoirat paineli pitkin metsiä ja Tuike-pieni koitti pysyä menossa mukana. Naru on päässyt taas Viiman suosioon ja sitä piti koittaa lämmitellä vähän leikkimäänkin. Serkuksilla tuppaa olemaan vähän sellainen on-off-suhde, välillä leikitään kuin heikkopäät ja välillä Viima bitcheilee oikein urakalla. Toimeen ne kyllä tulee aina ja Tuike menee siinä sivussa. Sitten ne treenaukset.

Tuiken kanssa karsinassa kaukoja. Tärpätyksen määrä oli taas aika ylimaallinen, mutta karsina auttaa onneksi siihen (ainakin niin kauan, kunnes neiti kaataa seinät hakkaamalla niitä tassuillaan namin toivossa). Seisomista ollaan vissiin treenattu aikasta paljon, kun maasta istuminen meinasi mennä pelkäksi seisomiseksi. Mutta kyllä sekin sieltä muistui ja seisomiseen saatiin siis tosi pätevää treeniä. Metallinouto sujui tänään hyvin, ei volissut tai tökkinyt tassuilla, meni reippaasti, otti suuhun ja piti kunnes annoin luvan päästää irti.

Viiman luoksetulotreeni jatkui. Ja voi sitä intoa, hieno vauhti ja eteentulo. Namipiilo on kyllä ihan nappipalkka tähän! Seuraamista, ei voi muuta kuin tykätä, niin pätevästi toinen teki. Kaukot sujui myös erittäin hyvin, napakat siirtymiset ekoilla käskyillä. Sivulla vielä istu-maahan-treeniä, eikä puhettakaan himmailusta. Koitin kiinnittää huomiota omiin ylimääräisiin nytkähdyksiin, joita herkästi tulee sivulle nousussa ja hyvin pelasi.