Tuikkusen kanssa käytiin aamulla Killerillä treenaamassa keinua. Seuraksi saatiin Teija ja Lalli, mikä on kiva juttu, sillä yksin keinun raahaaminen on aikasta raskasta...

Tehtiin keinututustreeniä, eka kolme kertaa, jokaisella kerralla ~10 keinutusta minipöydälle. Nämä meni hienosti ja T oli aika reipas. Ekalla kerralla koitti mennä maahan päässä, mutta sen jälkeen seisoi reippaasti. Pidettiin taukoa ja tehtiin vielä ihan loppuun kaksi toistoa, että saatiin loput kissanruuat menemään. Nyt alkoi enemmän himmailemaan menoa, selkeästi väsytti jo. Karkasi myös kerran suoraan alas, kun en kerinnyt pysäyttää. Lisäksi tehtiin rämäyttelyä, siinä ei ollut ongelmaa. Ja kaupan päälle vielä äänitreeniä eli rämäyttelin itse keinua, samalla nameja heitellen.

Kovasti oli taas intoa mennä keinulle, se oikeastaan karkaa sinne jos en ole varuillani , eli halu on kova mutta välillä jänskätys vaan vie voiton.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viiman kanssa käytiin illalla Saviolla BH-treeneissä. Tehtiin koemaista treeniä, eli koko seuruukaavio kerran ja siihen jättävät päälle. Toinen koirakko teki ja toinen makasi. Päätin että tänään ei oteta kovin vakavasti, että saa rauhassa toipua viime koitoksesta, mutta aika kivasti se teki jossei oteta seuruuta huomioon. Ja miten iloisella päällä se olikaan, häntä vaan heilui ja kivaa oli!

Paikkamakuu meni hyvin, kunnes ötökät alkoivat häiritsemään liikaa, niiden perässä se nousi istumaan. Kävin palauttamassa ja vedin sopivasti paarmat mukaani niin makasi sen jälkeen taas hienosti. Ja nousi peräti istumaankin!

Seuraaminen tehtiin hihnassa, se kun on ollut huonompi. Ja niin oli nytkin, en millään osaa pitää hihnaa vasemmassa kädessä ja se haitta sekä mua että koiraa. Kyllä se siellä jolkotteli mukana, mutta aika löysästi. Henkilöryhmässä oli vähän liian ihania ihmisiä (Vesku ja Raisa) ja niille piti koittaa häntää heilutella. Loppua kohden seuraaminen parani.

Liikkeestä istuminen oli aika hauska. Se istui upeasti, mutta käänsin päätäni katsoakseni jäikö se istumaan ja meni samantien maahan. Uusittiin, ja taas en voinut hillitä itseäni, Viima istui ja meni pään kääntämisestä maahan... Kolmannelle kerralle sain sellaiset nootit pään kääntämisestä, että varmasti muistin. Ja älyttömän hienon istumisen tekikin! Eli luota koiraan. Seuraaminen oli tässä taas jo ihan eri maata, hihnatta on paljon kivempaa.

Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo menivät aivan mahtavasti. Hieno seuruu, nopea maahan ja erinomainen eteentulo, oikein hyvä!

Loppuun tehtiin vielä kaupan eteen jättäminen, ohi kulki nyt ihan vieras koira. Viima ei kiinnittänyt häiriökoiraan mitään huomiota, tosin haukkui jonkin verran kun toinen koira haukkui kauempana, katse koko ajan minun suuntaani. Mutta pääasia eli häiriökoira oli ihan ilmaa.