Viima tuli vuoroon treenien loppupuolella. Ennen treenien alkua sattui pieni episodi kun Tuike karkasi takakontista ilman lupaa ja Viima sitten isosiskon esimerkkiä noudattaen perässä. T kävi haukkumassa juuri ohi kulkeneelle koiralle ja Viima tietysti perässä. Tuike häipyi tilanteesta ja pikkusisko jäi sitten yksin äpisemään toisen koiran kanssa. Siinä vaiheessa meinasi vähän kiristellä ohjaajan hermoja ja kumpikin lähti aika rivakkaan takaisin autoon odottamaan. Tuosta autosta ulos tulemisesta on tullut vähän sellainen kilpailu, että kumpi pääsee ja kumpikin odottaa pienintäkin merkkiä että saa hypätä ja Tuike varsinkin sitten oikein esimerkillisenä on sinkoamassa pienestäkin henkäyksestä ja saa sitten Viimankin mukaansa. No joo, Tuike pääsi kuitenkin autosta ekana treenaamaan (ja tarkkaan vahdittiin että ainoastaan luvan kanssa...). Viima oli ihan intona kun sen vuoro tuli, se hyppi ja pomppi ja haukkui, heilutti häntää ja örisi.

Halliin mentiin heti paikkamakuuseen. Nyt halusin varmasti onnistuneen suorituksen viime kerran katastrofin jälkeen ja jäin näkyville. Viima oli neljästä koirakosta reunimmainen ja aikaa otettiin 3 minuuttia. Se oli ihan intopiukkana sivulla, kävi maassa jo valmiiksi pari kertaa kun odotti käskyä ja haukkui intoaan. Hyvin makasi koko ajan, pienen pientä siirtelyä ja toiveikasta hännän heilutusta oli havaittavissa mutta muuten hyvä. Ei reagoinut kun muita koiria käytiin palauttamassa istumasta maahan. Perusasento oli hyvä.

Sitten otettiin hyppyä alokasluokan mukaan. Tämä olikin vaikea, ei olla tehty pitkiin aikoihin. Alkuun tarvitsi hyppyyn pari käskyä, ennen kuin paukaisi komealla loikalla yli. Sitten tuli ongelma että V ei jäänyt seisomaan sitten millään vaan "tiesi" että tässä pitää istua ja löi pyllyn maahan naama loistaen. Sitä sitten treeninittiin ja palkkasin sitä esteen yli pelkästä seisomisesta. Tässä Viima alkoi sitten hömpöttämään. Yhtäkkiä hypättyään se lähtikin ulos hallista korvat luimussa matalana, eikä kuunnellut käskyjä ollenkaan. Kävin sen hakemassa takaisin (pihalla tuli luokse kun pyysin) ja se tuli ihan innoissaan seuraten ja namia syöden takaisin halliin ja teki hienosti uusintahyppyjä. Kun lopetettiin ja meinattiin mennä tekemään seuraavaa liikettä, se lähti taas. Nyt en lähtenyt sen perään ollenkaan, vaan menin karkuun hallin toiseen päähän. Viimahan oli ihan järkyttynyt kun en seurannutkaan sitä ja jäi hallin ovelle seisomaan. Koulutusohjaaja ohjeisti mua ja kertoi samalla mitä Viima tekee, en siis edes vilkaissut sitä ja olin kyykyssä hallin toisessa päässä, Viima seisoi vaan ovella odottaen tulenko. Kolutusohjaaja käski mun mennä lällyttämään lähellä ollutta collieta isoon ääneen ja menin. Siitähän Viima ärsyyntyi ja alkoi oikein komentamaan isoon ääneen haukkuen häntä ylhäällä, edelleen seisoen hallin ovella. Siitä sitten juoksi toiseen nurkkaan ja kutsuin niin pikkuporokoira jolkotti luokse häntä heiluen... Mentiin siitä tyynesti vaan seuraavaan liikeeseen ja Viima oli ihan innoissaan mukana, seurasi upealla kontaktilla ja tarjosi koko ajan tekemistä.

Tehtiin sitten vielä ohjattu seuraaminen porukassa. Mukana kaikki käännökset, paikallaan käännöksiä, jättävät liikkeet ja loppuun luoksetulo. Viima teki aivan mahtavasti, seurasi upeasti askel lentäen ja pyöritti takapuolta käännöksissä älyttömän hienosti.. Liikkeestä maahameno oli upea, seisomisessa pyöri vähän mukana kun menin taakse. Paikallaan kääntymisessä vasemalle pyöri mukana tosi hyvin. Loppuun luoksetulo joka oli myös hyvä.

Eli vähän oli kaksijakoisuutta treeneissä. Toisaalta se teki ihan innoissaan ja mahtavalla kontaktilla. Toisaalta se veti surkea-pieni-porokoira-roolin päälle ja koitti tehdä katoamistemppuja. Täytyy sanoa että tuntui taas olevan yrityksiä saada minut tekemään sitä mitä Viima itse haluaa. Tuskin se muuten tekisi taas seuraavassa hetkessä aivan mahtavasti, jos sitä oikeasti joku ahdistaisi treeneissä. On se vaan jotenkin niin jänskä tapaus aina välillä, osaa kyllä vetää oikeista naruista jos niikseen tulee. Eli ei todellakaan sieltä tyhmästä päästä ;). Nytkin oikein näki kuinka sitä ärsytti kun en tullutkaan sen perässä ja pisti pystyy oikein kunnon riskaamisen ja komentamisen kun teinkin muuta, vaikka muka lähti ovelle matalana ja surkeana pienenä porokoirana. Hassua, mutta tuntuu että mie olen oppinut ehkä enemmän jo suhtautumaan noihin silloin kun niitä joskus tulee, lähinnä vaan naurattaa, kun joskus oikein alkoi ärsyttämään ja nolottamaan. Ja ideanahan on settä Viima on varmasti saanut tuolla tempulla juuri sitä mitä haluaa eli minut menemään paniikissa perään ja sen takia se sitten yrittääkin. Nyt tuntuu että Viima vielä välillä koittaa että toimisko tämä taas ja kun toteaa että sillä ei mitään saa voidaan kumpikin unohtaa koko homma ja jatkaa tekemistä. On se vaan niin hupaisa pieni koira, ei ainakaan tylsiä hetkiä tule ja aivonystyrät saa töitä ohjaajallakin :D.