Lauantai-sunnuntai viettiin maalla mökillä. On siellä vaan aina yhtä mukavaa niin koirilla kuin omistajilla, pääsee eroon kaupungin vilinästä ihan totaalisesti. Viimaa piti pitää juoksujen takia vähän tarkemmin silmällä kuin normaalisti, mutta neiti oli kyllä todella nätisti ja kuulolla koko ajan vaikka irti juoksikin. Viimahan rrrrakastaa maalla oloa, siellä saa juosta ja kaivaa ja elämä on ihanaa. Porokoiralla onkin koko ajan iloinen virnistys naamalla ja häntä heiluu onnesta. Tuikesta parasta maalla on ehkä syöminen :D.

Vesku kävi koirien kanssa kalassa kumpanakin päivän, Tuike on aiemminkin ollut näillä reissuilla, mutta Viimalle kokemus oli uusi. Oli kuulemma meinannut porokoiraa haukuttaa veneessä kun mitään ei tapahtunut, mutta sitten kun Vesa sai ison hauen niin johan tulikin reissusta mielenkiintoinen. Seuraavana päivänä Viima sitten odotti jo valmiiksi veneessä, että pääsisi varmasti mukaan. Toiseltakin reissulta tuli haukisaalista ja Viima oli niin ylpeä ja iloinen kantaessaan eväkästä edes takaisin. Hauki oli kyllä sellainen aarre, mitä piti seurata ihan silmä kovana ja heitellä ympäriinsä. Kalaa ei oikeastaan enää edes tarvinnut suomustaa, Viima hoiti senkin homman. Tuikesta virvelöinnissä on parasta se heittäminen, se kuulemma aina ärähtää saaliin perään kun heitetään ja seuraa silmä kovana mihin asti heitto lentää. Sellaisia juttuja siis, taisi Viimasta ainakin tulla kalastajakoira (tosin kuulemma siinä volyymitasossa voisi olla vähän enemmän säätämisen varmaa kun neiti raikaa iloaan järven selällä...).