Viima ajoi tänään neljännen verijälkensä. Jälki oli taas avoimen luokan muotoinen, pituutta reipas 200m. Vanhentumaan jälki ei ehtinyt, koska lumisade alkoi olemaan sen verran rankkaa. Keli oli siis jossain määrin haastava ;).

Vimps oli ihan innoissaan menossa jäljelle, eli motivaatio on kohdillaan. Eka makuu nuuskittiin suht nopeasti ja jälki nousi hienosti. Ensimmäinen suora oli varmaa menoa. Kerran sen piti vahtihaukkua kaatunutta puunjuurakkoa, mutta se unohtui nopeasti. Toisella makuulla käytti vähän enemmän aikaa ja nosti siitäkin jäljen varmasti. Sitten alkoi tulla mukaan sekoilua. Viima lähti kaksi kertaa pois jäljeltä, mutta sillä oli ihan selkeästi joku jälki. Maasto oli sen oloista, että siellä saattoi ihan hyvin olla oikeitakin jälkiä, sen verran varmasti Viima jäljesti. Kolmas makuu löytyi ja viimeistä suoraa lähti ajamaan hyvin. Siinäkin se lähti ajamaan ihan jotain muuta (saattoi tulla myös ilmavainu kaadosta tuulen mukana) ja jouduin kutsumaan pois. Kutsun jälkeen ajoi lopun todella hyvin ja kaato löytyi varmasti. Kaatoa Vimps nuolee ja seuraa sitä joka paikkaan.

Harhat ei minusta olleet oikeaa haahuilua, vaan Viima jäljesti ihan tosissaan. Motivaatio sillä on hyvä ja tyytyväinen oli jälkeen, ottaen huomioon vaikeat olosuhteet (tuuli ja lumisade). Ja kyllä se vaan tuosta tykkää!

Riehalle en enää lähtenyt jälkeä tallaamaan, kun maa peittyi valkoiseen. Se teki sisällä kaukojen jumppaa, vauhdista seisomista namipelillä ja sivulle tuloja. Oikein kivaa menoa ja kaukojenkin jumppa onnistuu aika kivasti jalat paikallaan. Seisomisessa on tullut selkeä ahaa-elämys ja vauhdistakin stoppaa jo aika kivasti.