Mutta sellaista se taitaa tähän aikaan vuodesta vaan olla. Lähdettiin siis Hippokselle, seuraksi tuli neljä muuta koirakkoa. Erityisesti ihanat Naru ja Pessi meinasivat alkuun saada kovasti Viiman huomion puoleensa, mutta nopeasti se jätti pojat touhuilemaan ja alkoi tekemään hommia. Ja kylläpä taas haukutti, heti jos ei ole tekemistä niin tulee herkästi väy väy...

Seuraamista tehtiin bh-kaavion mukaan pari kertaa, ihan ok. Käytettiin myös hyväksi muita koiria ja seuruutiin Viimaa niiden ohi, erityisesti vieraampien. Ihan hyvin se tuli mukana ja jaksoi keskittyä. Takapuolen käyttöön olin tosi tyytyväinen, se pyörii aika tehokkaasti kun intoa on.

Jättävissä oli istumisessa hieman vaikeuksia, siinä sai antaa kaksoiskäskyn ekalla kerralla. Sitä kun hieman treenittiin niin alkoi kyllä sujumaan, käskyssä on oltava tosi selkeä ja jämäkkä. Maahanmeno onnistui ekalla kerralla hyvin. Luoksetulo oli vauhdikas, mutta eteentulo vähän vino, joten treenattiin sitten siihen suoruutta. Ihanasti sillä on kuitenkin intoa, tuntuu että maasta luoksetulo on siitä vielä normaaliakin hauskempaa.

Paikkamakuuta tehtiin jonkin verran. Jätin Viiman makaamaan ja kävelin reilun 30metrin päähän ja kävin piilossa, hyvin kesti. Mutta kun olin tulossa takaisin niin pimeästä tuli yhtäkkiä koiranulkoiluttaja ja silloin V pomppasi ylös haukkumaan. Ehkä siinä nyt himpan verran näkyy se viime treenin paikkamakuuhässäkkä, hieman on terävänä. Kielsin sitä ja menin käskemään sen maahan, totteli ongelmitta. Makuutin vielä vähän aikaa ja makasi tosi kivasti, eikä välittänyt ohikulkeneesta koirasta enää alkuhässäkän jälkeen mitään. Jätin sen myös vähäksi aikaa lyhtypylvääseen kiinni kun menin auttamaan toista koirakkoa. Viima tajuaa kyllä heti kun hihnan laittaa kiinni jonnekin ja sille tulee heti sellainen ota muta mukaan, ota mut mukaan-hyppypomppuvillitys... Käskin sen kuitenkin maahan ja paikalle. Kävelin pois ja räksyttäminen alkoi, haukkui lähes koko ajan kun olin kauempana, makasi kuitenkin maassa, eikä reagoinut esim. ohi juosseeseen jääkiekkojoukkueseen, kunhan rätkätti minun perään. Kun palasin takaisin kielsin sitä hakkumisesta ihan tosissaan ja kun hiljeni niin kiertelin vielä ympärillä ja makuutin sitä. Saas nähdä miten tuon kanssa käy, agitreeneissä on tullut nuo huonot tavat opittua. Hienoa kuitenkin että se makasi koko ajan, eikä sen kummemmin riehunut ja hiljeni kun komensin. Ihan en vielä osaa sen virettä säädellä niin että pysyisi pää kiinni ja silti into säilyisi, sille kun tuo kommentointi kun on hauskaa ja kun se on iloinen tulee niin luonnostaan...