Kaivettiin pitkästä aikaa taas metallinoutokapula esiin. Se on aina ollut Tuikesta inha, vaikka mielellään hakee kaikkea mitä pyydetään. Viimeksi kun tehtiin niin piti ja haki metallista aika hienosti.

Tänään jatkui yhtä hieno menestys, laitoin kapulan maahan ja pyysin Tuikea ottamaan sen, neiti meni ja otti kapulan tosi reippaasti suuhun ilman minkäänlaisia kuonolla tai tassulla tökkimisiä. Tehtiin toistoja ja teki kyllä tosi hienosti. Pitämisen kanssa piti hieman rauhoitella, kapula ei kuitenkaan ole niin kiva että sitä ihan kauhean kauan viitsisi suussaan pitää joten meinasi kovin herkästi sylkeä sen heti kun ojensin kättäni. Hienosti kuitenkin tässäkin edistyttiin ja loppujen lopuksi piti kapulaa hienosti pidempääkin.