Huh, kun on pitänyt kiirettä. Pääsiäiseen mahtui kaikennäköistä, ensin oltiin koko porukan ja suvun voimin mökillä, sieltä ihmiset ajelivat Helsinkiin ja koirat jäivät hoitoon. Etelä-Suomessa tuli suhailtua vähän joka suunnassa ja vierailtua vaikka kenen luona. Pääsiäisen saldo olikin lähes 1000km ajoa ja aika väsynyt olo. Pikkaisen kerittiin treenaillakin, eli tekemistä on todellakin riittänyt. Tuiken jalka on parempi, vaikka silti tuntuu ettei se ihan täysin sille varaa painoaan ja pomputtaa sitä aina silloin tällöin ravatessa. Edelleenkään se ei millään lailla arista sitä, vaikka miten vääntelisi, joten pitää seurailla tilannetta.

Mökillä T teki muutamia kertoja tunnaria, Sanna ja Vesa liikkuroivat. Oma nousi hienosti joka kerta. Toisella treenikerralla oli enemmän häiriötä ja Tuike katseli Veskua lähdössä, joten siinä tarvittiin useampi lähetyskäsky. Mökin piha lähestulkoon lainehti, joten mitään isompaa ei mahduttu tekemään. Rakensin kuitenkin yhteen nurkkaan ruudun ja sinne lähetyksiä lyhyeltä matkalta. Alkuun T meni hyvin, mutta sitten alkoi väistämään ruutua, eikä millään mennyt takareunaan. Lähempi tarkastelu osoitti että ruudussa oli kakka, eikä T ollut kovin innoissaan ajatuksesta mennä makaamaan sen päälle... Paikan muutos auttoi heti ja keskikohta löytyi paremmin.

Jännin juttu mökillä taisi kuitenkin olla serkkuni ja hänen vaimonsa pieni Sohvi-tyttö. Hirmuisesti koirat eivät ole vauvoja nähneet ja pieni nyytti herättikin kiinnostusta. Viima oli oma lunki itsensä, kävi nuuskaisemassa ja heiluttamassa häntää, Sohvi vähän puristi sitä kuonosta nauraen ja se oli siinä. Tuike oli epäileväisempi ja erityisesti se jos itse juttelin vauvalle aiheuitti epäileväistä haukkua. Mutta ei se senkään kanssa varmasti olisi kuin tottumiskysymys. Oli tosi kiva nähdä sukulaisia ja tietysti erityisesti pientä Sohvia!

Tänään lähdettiin sitten oikeasti treenaamaan Raisan ja Narun kera. Ensin Hippoksella tokoa (ja kenttä oli ihan sula!) ja sitten käytiin vielä Killerillä lenkillä. Lenkin saldona sekä minulla että Raisalla oli ihan läpimärät kengät, lumen alla oli paikoin "hieman" vettä. Mutta kevään tulemista se vaan ennustaa, sulaisi nyt äkkiä kaikki lumi pois. Treenit sitten sujkuivat seuraavalla kaavalla:

Tuike harjoitteli ensin paikkamakuuta häiriössä kun katsottiin yhden pennun tokojuttuja. Kivasti jaksoi maata, vaikka muutaman kerran pitikin haukkua kun Viima haukkui autossa. Sitten ruutua, alkuun palkkaa pelkästä ruutuun katsomisesta ja sitten lähetyksiä. Hyvin bongasi. Yksi tunnari, itse liikkuroituna, sujui tosi hyvin. Kakkaepisodit jatkuivat näissäkin treeneissä, kun yhtäkkiä aloin ihmettelemään miksei T oikein halua tulla vierelle. No, olin astunut koirankakkaan ja haju oli suht mehevä. Edelleen piti vaan hokea itselle että keväänmerkkejä, keväänmerkkejä... Loppun Raisa liikkuroi meille koemaisesti kolme liikettä:

• Ruutu: Nyt lähetys eri suunnasta. Upea katseella hakeminen ja hieno ruutuun meno. Pikkaisen seurasi väljästi, mutta muuten erinomainen liike.
• Tunnari: Lähetykseen varmaan kolme käskyä. En yhtään osaa sanoa, mikä jumi sille tuli, koska seurasi kapuloita koko ajan ja selkeästi olisi halunnut niille mennä. Oltiin suunnilleen samoissa kohdissa kuin aiemmin kun löysin koirankakkaa kengänpohjasta, ehkä se vaikutti. Sitten kun lähti, niin lähti vauhdilla, nuuski hienosti ja nosti oman varmasti. Tuontikin oli reipas ja perusasento ok.
• Seuraaminen: Pelkkä lähtö ja loppupalkka lensi siitä. Ok, ei hyppinyt sivulle käskyn kuultuaan.

Hyvin jaksoi tehdä, enkä huomannut vireen laskua. Näitä pitää sille nyt alkaa tekemään enemmän, että saadaan pitkiin voittajan liikkeisiin koevarmuus.

Viima sitten. Hieman oli neiti jäässä, masentumispiirteitä on juoksujen jälkeen ilmassa. Yllytin ja kiusasin sitä oikein urakalla ja se alkoikin leikkimään ihan mielellään. Siitä tehtiin seuraamisen käännöksiä, jotka sujui ok. Viima teki myös vähän ruutua ja aika hyvin se sinne meni, vaikka ei minusta kyllä ihan varma ole siitä mitä siinä kuuluu tehdä. Mutta tuntui kuitenkin tykkäävän hommasta. Raisa liikkuroi Viimallekin pari liikettä koemaisesti:

• Kaukot: Tämä meidän "varma" liike ei nähtävästi toimi enää ollenkaan. Viima ei kertakaikkisesti edes suostunut ottamaan kontaktia, käänsi päätä vaan pois. Eli ei yhtään siirtymää.
• Liikkeestä maahanmeno: No, tämä oli hyvä, kympin liike.
• Seuraaminen: Suora, vasempaan käännös ja vapautus palkalle. Tämä oli hyvä, eikä vasurissa ollut ongelmaa. Palkalle vapautus ei tosin oikein toiminut kun Vimps ei enää muistanut missä se oli, mutta juostiin sinne sitten yhdessä.

Kaukot otettiin vielä uudestaan. Nytkään ei meinannut ensin tehdä mitään, mutta sitten kun oikeasti ärähdin asiasta niin johan alkoi taas siirtymät muistua. Ja Raisan kanssa teki kyllä hienosti. Neidin pään mietteitä ei voi todellakaan taas kuin arvailla...