Käytiin kisailemassa Tampereella iltakisoissa. Ohjelmassa oli sekä agirata että hyppyrata, tuomareina Anne Huittinen ja Harri Huittinen. Ilma oli, no, mielenkiintoinen. Tuuli ja satoi. Välillä oli kirkastakin, mutta samantien kun radat alkoivat niin alkoi satamaan, ekalla radalla vähemmän, mutta tokalla radalla tuli kuin saavista kaatamalla. Onneksi sade ei Tuikkusta haittaa, se vetää vaan kahta kovempaa kun kiukuttaa 
.
Agirata oli haastava, mutta se lähti oikein kivasti käytiin. Kolmantena esteenä oli pujottelu, johon T meni hienosti, mutta jätti yhden välistä eli siitä olisi tullut viitonen. Mutta sen jälkeen oli niin ylpeä, T vältti hienosti pahan putkiansan ja teki hirmuisella vauhdilla esteitä. Mutta sitten tuli hylkäys, olisi pitänyt mennä A:lle, niin Tuike meni puomille. Ohjaus oli mielestäni ihan ok, mutta T oli vähän liian kaukana minusta ja lukitsi puomin takanani. Ja voi että se meni sinne pätevänä , ylösmenokontaktille seisomaan ja ilme oli niin loistava: "nääkkö miten hienosti osaan tämän". Annoin sen sitten mennä ja juostiin siitä muutaman esteen kautta pois. Mutta oli hienot kontaktit. Ja vauhtia oli ihan mahdottomasti, kiva olisi tietysti ollut nähdä mihin se olisi riittänyt.
Hyppäri oli myös haastava, lähdöstä kaksi hyppyä, jonka jälkeen kolme hyppyä rinnakkain ja niiden takaakiertoja, jossa vielä oli kaksi putkea komeasti ansoina kummallakin puolella. Mutta selvittiin kaikista ja T meni aivan raivona! Ja miten makea rata se olikaan, oikeastaan missään ei tökkinyt. Kolme viimeistä estettä olivat muuri-pujottelu-hyppy, pujotteluun tultiin ihan suoraan muurilta avokulmaan eli sekin oli aika haastava. Pujottelun takana oli putki ja Tuike oli taas vähän liian kaukana minusta ja lukitsi sen. Ja kun huomasin että lukee putkea, niin mitä teen, no tietysti kummarrun kohti koiraa (ja putken suuta) ja huudan että tässä tässä. No sehä oli ihan selkeä vartalohjaus kohti putkea. Mutta T totteli kyllä yllättävän hyvin, kävi vaan kääntymässä putken suulla ja tuli takaisin, kuitenkin sen verran että hylky tuli. Mutta ihme oli, ettei mennyt putkeen. Vauhti säilyi koko ajan ja teki täydellisen pujottelun ja loppusuoran. Tässä jo oikeasti harmitti ettei saatu aikaa, sen verran hienoa menoa oli.
Toisaalta meillähän se hyppärinolla jo on, eli tulosten kannalta ei niinkään haittaa. Hieno menoa kummallakin radalla ja hyvä fiilis, on se vaan pätevä ja sähäkkä pieni koira!
Kommentit