Lähdettiin Ylistölle treenaamaan muutamaan muun koirakon kanssa. Ja olipas kivaa, kummankin kanssa saatiin tehtyjä tosi hyvin. Extrailoinen olin Viiman treenistä, se kun on ollut tokoilun ilosta vähän eri mieltä viime aikoina. Mutta kun lähdin vähän soveltamaan niin johan alkoi taas löytymään. Ja Tuike oli niin oma iloinen itsensä, joka tekee aina täysiä, eikä millään malttaisi lopettaa.

Tuikkusen kanssa aloiteltiin seuraamisella. Tosi hyvin pysyi paikka tänään ja into valtaisaa. Plus että se on nyt alkanut oppia kuonolla koskemaan minua jalkaan, ehkä sillä saadaan paikkaa tiivistetyksi muutenkin. Liikkeestä istumisessa ei ollut mitään ongelmaa. Kaukot pelasivat takapalkan kanssa ihan superisti, tehtiin sellaisia kolmen siirtymän sarjoja. Malttoi kuunnella ja takapalkka naulitsee hienosti paikalleen. Tehtiin yksi tunnari, niin että vein itse kapulat.  Jätin tunnarikapuloiden laatikon matkan varrelle ja vähän kiersi sitä kohti lähtiessään, mutta meni kuitenkin nopsaan suoraan kapuloille. Häiriötavaroita pitäisi muistaa useamminkin ottaa mukaan. Mutta nuuskinta oli tosi hieno ja oma nousi heti kun osui kohdalle. Palkkasin siitä suoraan ja erikseen otettiin vielä luovutuksia ja niissä huomio paikan tiiviyteen. Metallikapula tuli myös iloisesti ja varmasti ja sillä otettiin myös vielä erikseen luovutuksia. Ruutuun saatiin Jenny avustamaan. Kisamatkasta lähetys, Jenny palkkasi heittämällä namin ja siitä sivulle tulo. Tämä oli niin makea! Pelkäsin että menee Jenny luo kun näki että annoin namia eteenpäin, mutta mitä vielä. Hienot, varmat ja vauhdikkaat ruutuun menot joka kerta.

Loppuun otettiin vielä ketjutus, josta palkka vasta lopussa. Hirmuiset kehut välillä ja Tuike oli ihan innoissaan.

• Seuraaminen: L-muotoinen pätkä, jossa siis yksi vasuri ja hidas käynti. Ilme ihana ja paikkakin säilyi.
• Liikkeestä istuminen: Varma ja hyvä.
• Ruutu: Pysäytin liian ajoissa, mutta uusintakäskyllä korjasi hienosti. Hyvä sivulle tulo ja seuruu.
• Kaukot: i-m-s-m-vaihdot. Nyt liikkui vähän enemmän, kun ei nähnyt takapalkkaa. Ei paha kuitenkaan, pientä tassun tepsutusta vaan ja kuunteli tosi hyvin.

Tosi hyvä treeni siis pienellä!

Viima sitten. Aloitettiin ruudulla ja siellä namialusta valmiina. Ja miten kivaa se Vimpsistä olikaan! Otettiin kunnon matka ja siitä vaan juoksuja ruutuun namialustalle ja siitä minun luokseni lentävään palkkaa. Muutaman kerran tehtiin myös niin, että juostiin kilpaa ruutuun ja sekin oli Viimasta tosi hauskaa. Kentällä oli isoja liikennekartioita ja päätin jatkaa hauskanpitolinjaa niiden kanssa. Eli niillä vaan kiertoja kumpaankin suuntaan ja siitä lentävää palkkaa. Edelleen tosi makea fiilis ja Viima teki täysiä. Plus että se ohjautuu kyllä tosi hyvin sinne minne haluan. Loppuun vielä tunnaria, eli yhden kapulan etsintää nurmikosta. Into oli tässäkin valtaisa ja kapulan etsintä kävi kovalla tohinalla. Hienoa oli se, että tuli halukkaasti luovuttamaan, eikä himmaillut ja siitä sai lentävän palkan. Ja mieli oli kummallakin valtaisan iloinen.

Tästä taas huomio itselle: muista revitellä, eikä aina vaan jankata ja jankata.