Startattiin Tuikkusen kanssa kisakausi Mikkelissä kahdella radalla. Kummallakin radalla oli tuomariharjoittelija, ekan radan tuomaroi Riitta Nikkola ja toisen Sirpa Kärkkäinen. Oli tosi kiva päästä taas kisaamaan ja Tuike oli myös ihan intopiukkana kun pääsi radalle.

Ensimmäinen rata oli aika mukava, sopivan haastava, muttei kuitenkaan liian kikkaileva. Siinä sai valssata paljon ja se sopi meille hyvin:


Alku meni aivan upeasti, pujottelu oli ihan mahtava, sujuva ja nopea ja T haki aloituksen hienosti!Sen jälkeen tulikin kunnon valssiputki, kolme valssia peräkkäin, viimeinen 8-hypylle ja se sujui myös tosi hienosti. Putkeen meno oli hyvä, T haki putken kaukaa ja itsenäisesti. Puomille meni rohkeasti, eli ei epäillyt keinumahdollisuutta. Ensimmäinen vähän ongelmia tuottanut kohta tuli 13-hypyn jälkeen. En kertonut koiralle tarpeeksi hyvin että 14-hyppy piti kiertää ja vauhtiin tuli pieni pysähdys. Se kun saatiin selvitettyä niin A:lle tuli taas hyvä vauhti. 16-hypyn jälkeen tulikin murheenkryyni, Tuike hyppäsi renkaan väärästä kolosta ja siitähän tuli sitten hylkäsy niin hienosti sujuneelle radalle. Treeneissä se ei ole juuri koskaan tehnyt tuollaista, ehkä ohjasin vähän huonosti kun olin ho menossa putkelle. Eräs tuttu katseli suoritusta ja sanoi että T oikein mietti että kumpaan menisi ja valitsi sitten lopulta väärän, olisiko putken suu sitten näkynyt sieltä paremmin. Loppusuora oli hyvä ja vauhdikas.

Siis ihan älyttömän hyvä rata, vauhtia ja menoa riitti, tuo rengas harmitti niin paljon, mutta sellaista se on. Siinä olisi ollut melkein varman nousunolla, koska mineistä vain kaksi koiraa sai puhtaan radan. Pääasia oli kuitenkin että kummallakin oli tosi kivaa.

Toinen rata olikin mielestäni haastavampi, ja siellä oli erikoisesteitä kuten sarjaeste ja okseri. Radalle tuotu keinu laski myös fiiliksiä ja se varmaan valitettavasti näkyi koko suorituksessa. Rata oli suunnilleen tälläinen:


No niinhän siinä sitten kävi että homma kosahti keinulle. Tuike teki stopin jo ennen keinua ja päätin sitten etten lähde sitä yrittämään ja houkuttelemaan ja mentiin ohi. Saatoin kyllä luovuttaa liian helpolla, jotenkin ei vaan ollut enää fiilistä lähteä sen kanssa taistelemaan. Koitettiin vielä tehdä loppurata, mutta tuon keinun jälkeen homma hajosi atomeiksi ja T meni 11-putkella väärään päähän, A:n jälkeen hyppäsi okserin väärin päin jne. Loppusuoralla rengas kyllä taas onnistui joten se oli positiivista :D. Tältä radalta ei yksikään minikoira saanut nollatulosta.

Ekasta radasta jäi tosi hyvä fiilis, kyllä me ne puuttuvat nousunollat tänä kesänä kootaan. Tuo keinukammo on nyt vaan meillä kummallakin aika iso, itsellä se näkyy asenteessa kun pelkään miten sen kanssa käy, sitä pitää nyt itse tsempata seuraavia kisoja silmällä pitäen. Onneksi päästään nyt treenaamaan taas ulkokentälle, missä on mahdollisuus itsenäisesti harjoitella, sitten otamme taas kunnon kuurin keinua, Tuike saa vaikka joka päivä käydä syömässä sapuskansa keinulla.

Toukokuussa on näillä näkymin ainakin 5 starttia kun tässä lähellä on paljon kisoja. Positiivisin mielin sinne kyllä lähdetään.