Pari päivää Kuopiossa ja pentu oli kasvanut hurjasti. Ja tuntuu että se olisi kasvattanut vähän karvaakin. Voi tietysti olla että nämä on minun kuvitelmiakin, mutta ihan siltä näytti kun tänään kotiuduin. Muuten lentokelpi oli ihan oma itsensä, vauhtia, penturakkautta ja vaarallisia tilanteita. Isot koirat oli jo lenkkeilleet isän kanssa kunnon lenkit, joten lähdettiin pentulaisen kanssa kahdestaan. Lenkkeily sujuu ihan ok hihnassa, vaikka autoja se tykkäisi edelleen tuijotella. Onneksi luopuminen onnistuu jo vihjesanasta todella hyvin. Välillä se saa ihan itse jo ahaa-elämyksen ja muistaa että hitsi, kantsikin mennä namiautomaatille, eikä kytistää autoja. Eiköhän se siittä.

Käppäillessämme osuttiin läheiselle hiekkakentälle, jossa reenailtiin. Riehalla oli kyllä hurja into ja jos itse olisi saanut päättää niin lelulla olisi palkattu koko ajan. Otettiin kuitenkin vähän tarkkuuttakin namien kanssa, eli sivulletuloja ja seuraamisen imuttelua. Sormet oli kovalla, koska namitkin todellakin kelpaa. Jossain määrin hommaa vaikeutti se, että Rieha oli välillä yhtä hyppypomppua ja jotenkin se aina välillä onnistui poikittamaan eteen, niin että melkein kompastuin siihen. Noo, harjoitellaa, innon puutteesta ei ainakaan voi syyttää.

Istuminen on jo ihan pro, mutta maahanmenot ulkona ei ole siitä kovin kivoja. Sisällä se tarjoaa maahanmenoa esim. heti kun näkee ruokakupin, pihalla joutuu houkuttelemaan. Saatiin niitäkin muutamat tehtyä ja superleikit päälle. Seisomista treenailtiin myös, ehkä taas vähän lisää ideaa.

Loppulenkistä Rieha sai etsiä tunnarikapulaa syksynkeltaisten lehtien joukosta. Ja se nuuski! Ja oma löytyi joka kerta ja se tuli hienosti käteen saakka! Matka oli tosin ehkä metrin :D. Mutta näin siitä tehdään vielä tunnarihirmu.

Kotipihassa oli käynnissä naapurien muutto ja Rieha oli ihan onnessaan ihmisistä. Se saikin käydä moikkailemassa tyyppejä ja voi vallattomuus miten kivaa se taas olikaan. Tilanne menee kutakuinkin näin: Rieha bongaa ihmiset ja hännän heilutus alkaa. Minä toki otan pennun kontaktiin, mutta tuumaan, että onhan se hyvä saada ihmiskontakteja kun kommentointi alkaa "Onpa se söpö" tai vaihtoehtoisesti "Onpa sillä isot korvat" ja ihmiset selkeästi haluaa penneä paijata. Siinä vaiheessa Rieha saa luvan mennä moikkamaan, joka tapahtuu niin, että hihnassa hypitään kahdella jalalla kohti ihmistä. Siinä vaiheessa kommentointi jatkuu: "Onpa se reipas!". Sitten Rieha pääsee kosketusetäisyydelle ja hyvässä lykyssä ihmisuhri on jo kyykyssä, joka huomattavasti helpottaa naaman nuolemisprosessia (ihan oikeasti, pureminen on jo aika vähissä :D). Siitä se ottaa parit hepulit niin pitkälle kuin hihnaa riittää, vetäen voltin sen stopatessa. Yhtä lujaa se sinkoaa taas nuolemaan (tässä vaiheessa jos seisomaan yrittävän) ihmisen kasvoja. Kommentointi loppuukin yleensä: "Onpa se villi"-linjalle....

Ei vaan, ei se nyt ihan aina noin hillitöntä ole :D. Ja kyllä ne ihmiset oikeasti tuntuu tykkäävän, kun toinen on niin innoissaan että se loistaa jo kauas. Ja minkä Rieha sille voi jos se vaan tykkäisi rrrakastaa ja ihmisten naamat olisi ehdottomasti päästävä tarkistamaan. Ja saahan pienet 15-viikkoiset vielä olla kakaroita, iso ja hillitty ehtii olla myöhemminkin ;). Ja onneksi se ottaa tarvittaessa kivasti kontaktia, vaikka niitä ihkuja ihmisiä ympärillä olisikin.